Iloista pääsiäistä kaikille!
Uuups! Eikö HYL tarkoitakaan Hauskasti Yli Liidetty?
Me vietimme pitkäperjantain ja lankalauantain agilityn merkeissä kotikisoissa, ensimmäistä kertaa kolmosluokassa. Kuinka meille sitten kävi? Tulosten valossa vähän köpelösti, mutta koska fiilis oli niin hyvä, ei tulokset – tai pikemminkin niiden puute – haitannut yhtään. Kotoisa miesie-maa, parhaat seurakaverit ja oma huippu suppiloaussie, siinä on jo ihan tarpeeksi aineksia kivoihin kisoihin.
Olin asettanut tavoitteeksi, että Susulla on hauskaa radalla ja minä ohjaan niin, että koira ei ajaudu hyppyjen ohi. Molemmat jutut täyttyivät täysin! Etenkin perjantaina Susu viiletti varsin lujaa ja sitten taas lauantaina saimme tehtyä yllättävän ehjiä sekä siistejä ratoja. Isoimmaksi pulmaksi osoittautuivat kepit, joilla Susun oli hirmu hankala päästä oikeaan rytmiin ja se joko oikoi pujottelun keskivaiheen välejä tai pujotteli tosi hitaasti. Rutiinin puutetta. Samaa on myös kontaktien suhteen – niitä pitäisi saada ylläpidettyä säännöllisesti, jos haluaisi niiden säilyvän napakoina. Nyt Susu on vähän epävarma paikasta, mikä näkyy hidasteluna alastuloilla, ja keinulla taas pitäisi aina saada ennen kisoja alle kunnolla reippaustreeniä. Treenimääriin nähden Suppis suoriutui kuitenkin tosi hyvin! Lisäksi se oli kaiken aikaa kauhean iloinen ja innokas enkä minä oikein enempää osaa toivoakaan, kun kyse on agilitystä.
Yhdeltä perjantain hylkyradalta oli ystävällisesti merkitty aika tuloslappuun ja sen verran vikkelästi Susu oli painellut menemään, että olisimme nollalla sijoittuneet kolmanneksi ja saaneet sertin, vaikka koiria luokassa oli yli 40. Jaksan aina ihmetellä aikoja, koska paitsi että Susu tuntuu minusta hitaalta, näyttää se siltä myös videolla, mutta kenties täytyy vain uskoa, että sen tapa liikkua vain on niin pikkusievä ja tasainen, että tuntuma ja silmät huijaavat. Mikään turbopainelija se ei missään nimessä ole, mutta pienillä kaarroksilla ja kohtuullisella vauhdilla voi selvästi yltää kolmosissakin kelpo tuloksiin, jos on ripaus tuuria ja onnea matkassa.
Niin kuin tavallisestikin, kaikkein parhaat radat jäivät vaille dokumentointia, mutta tässä kuitenkin toisiksi viimeinen rata viidestä starttaamastamme. Vähän jo tassu painaa ja kontaktit ovat onnettomat, mutta ihan jo vaikka pelkästään lähtökiihdytyksessä ja loppukieputuksessa on ihan eri asenne kuin vielä pari vuotta sitten. Edistystä se pienikin edistys on, luulisin
Uuups! Eikö HYL tarkoitakaan Hauskasti Yli Liidetty?
Me vietimme pitkäperjantain ja lankalauantain agilityn merkeissä kotikisoissa, ensimmäistä kertaa kolmosluokassa. Kuinka meille sitten kävi? Tulosten valossa vähän köpelösti, mutta koska fiilis oli niin hyvä, ei tulokset – tai pikemminkin niiden puute – haitannut yhtään. Kotoisa miesie-maa, parhaat seurakaverit ja oma huippu suppiloaussie, siinä on jo ihan tarpeeksi aineksia kivoihin kisoihin.
Olin asettanut tavoitteeksi, että Susulla on hauskaa radalla ja minä ohjaan niin, että koira ei ajaudu hyppyjen ohi. Molemmat jutut täyttyivät täysin! Etenkin perjantaina Susu viiletti varsin lujaa ja sitten taas lauantaina saimme tehtyä yllättävän ehjiä sekä siistejä ratoja. Isoimmaksi pulmaksi osoittautuivat kepit, joilla Susun oli hirmu hankala päästä oikeaan rytmiin ja se joko oikoi pujottelun keskivaiheen välejä tai pujotteli tosi hitaasti. Rutiinin puutetta. Samaa on myös kontaktien suhteen – niitä pitäisi saada ylläpidettyä säännöllisesti, jos haluaisi niiden säilyvän napakoina. Nyt Susu on vähän epävarma paikasta, mikä näkyy hidasteluna alastuloilla, ja keinulla taas pitäisi aina saada ennen kisoja alle kunnolla reippaustreeniä. Treenimääriin nähden Suppis suoriutui kuitenkin tosi hyvin! Lisäksi se oli kaiken aikaa kauhean iloinen ja innokas enkä minä oikein enempää osaa toivoakaan, kun kyse on agilitystä.
Yhdeltä perjantain hylkyradalta oli ystävällisesti merkitty aika tuloslappuun ja sen verran vikkelästi Susu oli painellut menemään, että olisimme nollalla sijoittuneet kolmanneksi ja saaneet sertin, vaikka koiria luokassa oli yli 40. Jaksan aina ihmetellä aikoja, koska paitsi että Susu tuntuu minusta hitaalta, näyttää se siltä myös videolla, mutta kenties täytyy vain uskoa, että sen tapa liikkua vain on niin pikkusievä ja tasainen, että tuntuma ja silmät huijaavat. Mikään turbopainelija se ei missään nimessä ole, mutta pienillä kaarroksilla ja kohtuullisella vauhdilla voi selvästi yltää kolmosissakin kelpo tuloksiin, jos on ripaus tuuria ja onnea matkassa.
Niin kuin tavallisestikin, kaikkein parhaat radat jäivät vaille dokumentointia, mutta tässä kuitenkin toisiksi viimeinen rata viidestä starttaamastamme. Vähän jo tassu painaa ja kontaktit ovat onnettomat, mutta ihan jo vaikka pelkästään lähtökiihdytyksessä ja loppukieputuksessa on ihan eri asenne kuin vielä pari vuotta sitten. Edistystä se pienikin edistys on, luulisin
15 kommenttia:
Mie oon aatellut, että se olisi Huikean Ylivertaisen Lahjakkaat, siis niin etevät, että tuomarikaan ei ole kyennyt samaan nerokkuuteen ratoja suunnitellessaan. Oisinpa ollut näkemässä teijät livenä, niin oli hienoa meno tuossa videolla :)
Hahaa, tuo on kyllä vielä paljon parempi! Koska mistä muustakaan voisi olla kyse kuin mittaamattomasta luovuudesta ja kekseliäisyydestä, kun aivan lennosta kehittelee uudet mielikuvitukselliset kuviot? ;)
Agilitykisoissa parasta on se, että radalta voi jäädä hurjan kiva mieli vaikkei nollaa tippuisikaan. :) Susu on jotenkin niin ihanan sympaattinen. :D
Kivaa pääsiäistä!
Jep, se on tosiaan parasta! Suppis on aika hauska tyyppi :) Kiitos pääsiäistoivotuksista!
Lajista en mitään ymmärrä mutta kivalta näyttää! :-D Itseasiassa mun piti kommentoida siitä, kun jostain syystä sun postaukset ei päivity mulle Bloggeriin, vaikka olen lukija.. buu!
Joo tosi kivasti menee, etenkin loppupyöritys oli hieno! Etenkin kun ei ole yhtään treenannut :)
Nelli, kivaa se on, suosittelen! Mutta voi ei, syöte ei siis toimi vieläkään... Höh. Tuota ongelmaa on siis ollut muillakin enkä tiedä, mistä se johtuu. Päivitykset saa näkymään ainakin niin, että lisää tämän blogin käsin Bloggerin lukuluetteloon osoitteella http://suppilo.blogspot.com/feeds/posts/default :)
Sara, treenaamatta paras! Ainakin tämän empiirisen tutkimuksen perusteella :D
Ihana toi alku, kun Susu lähtee hipsimään tolleen hienovaraisesti pikkusen eteenpäin ennen lähtölupaa :D
voi ei miten mua harmittaakaan! oltiin itekin molempina päivinä tuolla kisoissa ja en tienny että sinäki siellä oot :( ois ollu kiva törmätä ja nähdä suppilon liitelyä
Yritin, mutta urputtaa jotain syötteestä. :-D
Jannika, no joo-o! :D Yksi niistä asioista, joissa en ymmärrä itseäni – miksi ihmeessä annoin sen hiipiä? Ei tarvitsisi kuin vähän painokkaammin jättää se istumaan tai käydä kerran palauttamassa, niin ihan varmasti pysyisi. Meillä ei siis koskaan ole ollut lähtöongelmaa, joten en osaa suhtautua tuohon yhtään vakavasti, vaikka tietenkin pitäisi. Johan se kohta alkaa sinkoilla sieltä ihan miten sattuu, kun kriteeri on mikä on. Haloo pahvi-ohjaaja! Ensi kisoissa skarppaan ja tämä on lupaus ;)
melkku, voi ei! Olisipa ollut kiva nähdä! Mutta eiköhän me pian taas tulla Joensuuhun, niin josko sitten törmättäisiin :)
Nelli, ai ei tuolla pidemmälläkään osoitteella onnistu? Voi sanonko mikä :D Yritän selvittää asiaa!
Aksu näyttää myös hitaalta videoilla! Kuitenkin ajat kertovat jotain ihan muuta! Eihän se nyt bortsuja nopeudessa voita etenkin, kun Aksu on valtava niihin nähden ja pujottelee hitaasti. Niin ja niitä ylimääräisiä kaarteita riittää muuallakin radalla. SERTien kerääminen vaatii aina taidon lisäksi hippusen hyvää tuuriakin :)
Sirkku! Nyt päivityksiä ja pian! :)
Sarianne, totta! :)
Eve, mission accomplished! ;)
Lähetä kommentti