Näin kesällä tulee treenattua sen verran ahkerasti, että en millään pysy raportoinnissa perässä, joten ajattelin koota lajikohtaiset tiivistykset alkukesän ajalta. Jokainen voi sitten kätevästi bongata kaikkein kiinnostavimmat osiot ilman mailinmittaisten postausten läpiselailua. En oikein muutenkaan ole osannut päättää, että kirjoitanko treeneistä vai ei. Kiinnostavatko ihan tavalliset treenipostaukset?
Haku
Hakua olemme treenanneet kerran tai kahdesti viikossa. Ilmaisu on koko tämän kauden toiminut lähes moitteetta satunnaisia himpun liian aikaisia rullanräkimisiä lukuun ottamatta. Susu ottaa irtorullan ukolta yhä kuulemma lähes huvittavan hienovaraisesti mutta onneksi tyyli on vapaa ja ainakaan ei tarvitse arpoa onko tyyppi liian röyhkeä työskentelijä. Nyt Suppis on myös oppinut, että minä liikun keskilinjalla eikä enää yritä palata lähetyspaikalle rullaa tuodessaan. Näytöille lähtee hyvin ja seuraavaksi pitää alkaa harjoitella kaikkia yllätyksiä niihin: nykäyksiä, minun kaatumisiani ja muita vastaavia. Muutamissa viimeisimmissä treeneissä Susulla on ollut myös suorapalkkoja siellä täällä ja suureksi yllätyksekseni ilmaisukuvio ei ole kärsinyt ollenkaan niiden takia. On tosi hyvä juttu, että niitäkin voi nyt käyttää huoletta ja siten saada harjoituksiin vaihtelevuutta. Seuraavaksi on aika ottaa kiintorulla metsään, mutta en usko siitä tulevan sen suurempaa ongelmaa. Umpipiiloja (myös tyhjiä) meillä on ollut aika lailla joka viikko.
Palkkoina on ollut edelliskesien tapaan ruokaa ja välillä pallo myös muilla kuin vikalla maalimiehellä. Susu on kyllä reipastunut hurjasti, koska nykyään se lähtee leikkimään rennosti jopa vierailla ukoilla ilman, että minä olen lähellä. Vaikka haku lajivalintana ei silloin aikoinaan ehkä ollut se helpoin Susun kaltaiselle ujolle hännystelijälle ja minun kaltaiselleni pk-keltanokalle, olen koko ajan tyytyväisempi, että emme ole luopuneet haun treenaamisesta. Se on tehnyt Susulle todella hyvää – hitaasti mutta varmasti aussiesta on koko ajan tullut itsenäisempi ja rohkeampi työskentelijä ja jaksan vakaasti uskoa, että kaikki tämäntyyppiset harrastukset tukevat myös arkea. Mielestäni kaikkien arkatassujen kanssa kannattaa edes kokeilla lähteä ahdistavista agihalleista ja tokokentiltä metsään tekemään yhdessä jotakin koiralle luontaista – oli se sitten hakua, jäljestystä tai ihan mitä hyvänsä. Jotakin, jossa koira saa käyttää nenäänsä ja siten rentoutua sekä oivaltaa pystyvänsä vaikka mihin. Monet arat ovat sitten toki myös paukkuarkoja, joten pk-lajien treenaaminen on siltä kannalta "hyödytöntä", mutta vaikka meidänkin kohdalla nyt paukut osoittautuisivat liian suureksi haasteeksi, en silti yhtään kadu kaikkia niitä metsissä hyttysten syötävinä vietettyjä tunteja. Ja Suppilo varmasti vielä vähemmän!
Pian täytyy käydä testaamassa laukausten tilanne. En ole vielä varma, kuinka pitkäjänteisesti jaksan alkaa siedättää Susua niihin, jos se reagoi niihin yhtään vahvemmin. Olen vähän pessimistinen totuttamisen suhteen, koska kokeissa olot ovat muutenkin haastavat: pitkä raskas koepäivä, ei palkkaa, vieras ympäristö ja niin edelleen. Ei mahdotonta varmastikaan, mutta iso homma! Mutta en tosiaan yhtään tiedä, miten Susu tätä nykyä reagoi paukkuihin, joten ei hutkita ennen kuin tutkitaan.
Esineruutua olemme myös tehneet ja viime talven päivittäiset etsintähumputtelut Vallilan puistoissa ovat tuottaneet tulosta niin, että Susulla on nenä mallikkaasti auki ja se etsii vaikka kuinka sinnikkäästi. Nyt vain paljon erilaisia vieraita esineitä!
Vepe
Vesipelastuksessa Susu on tehnyt vanhoja tuttuja soveltuvuuskokeen liikkeitä kerran viikossa Kaunislahdessa. Helppo ja hauska homma, tuumii aussie ja hinaa rantaan niin veneen kuin hukkuvankin sekä vie narun veneeseen hienosti. Pian pääsemme vihdoin ja viimein viralliseen kokeeseenkin, pitäkää peukkuja pystyssä! Luulen, että vepeilyt saattavat meidän osaltamme olla aika lailla sitten tässä, koska Suppis on niin kovin pikkarainen. Olen ehkä vähän vainoharhainen, mutta pelkään sen loukkaavan itsensä voittajaluokan vaikeammissa liikeissä.
Toko
Tokoja olemme tehneet viikottain useaan otteeseen eri porukoissa. Olen sortunut treenaamaan muutaman kerran ilman suunnitelmaa ja se on tunnetusti tie tokotuhoon, joten tästä eteenpäin lupaan ja vannon jälleen kirjata kaiken ylös ennen kuin lähden huitomaan kentälle. Suurimpia haasteita tällä hetkellä ovat varmaankin metalli ja kaukot – kaikki muu on oikeastaan jo suhteellisen hyvällä mallilla. Suureksi ilokseni Susu on ollut myös äärimmäisen hiljainen viime treenit eli olisiko mahdollista, että se on alkanut oppia jotakin? Voiko olla totta, että treenaaminen tuottaa tulosta? Kas, yllättävää ;) Totta puhuen välillä ollut sen verran epätoivoinen olo ääntelyn suhteen, että ihan oikeasti jokainen hiljainen treeni antaa mittaamattoman määrän tsemppiä eteenpäin. Vielä me sinne kokeisiin pääsemme! Tämän asian suhteen en aio luovuttaa, koska niin paljon aikaa ja eritoten kärsivällisyyttä on ladattu tähän pirun piippailupulmaan. Jo hipihiljainen BH-koe oli lohduttava juttu, vaikka toko onkin ääntelyn suhteen paljon vaikeampi laji meille.
Paimennus
Laitetaan nyt tämäkin tähän, vaikka enemmänkin taitaa jäädä kokeiluksi meidän osaltamme. Pari viikkoa sitten kävimme Kiteellä aussiekasvattaja
Pian luona paimentamassa. Susu teki välillä ihan hyvin, minä odotusten mukaisesti en
Heh. Lisäksi Susu säikkyi maatilan paukahduksia sen verran, että luikki pariin kertaan aitauksesta karkuun. Oli kuitenkin tosi mielenkiintoista päästä käymään Pialla ja etenkin Viian ankkapaimennus oli nastaa katsottavaa, vaikka ei meistä kahdesta taida paimentyttöä ja -koiraa tullakaan.
Sellaista! Paljon on tullut puuhasteltua kaikenlaista. Välillä mietin, onko kaksi treeniä päivässä liikaa, mutta toisaalta Susulla on aina myös täyslepopäiviä ja loppujen lopuksi kunkin koiran osalta itse treeni on aina tosi lyhyt. Me ihmiset siellä hakupiiloissa kökimme puoli iltaa tai hiki hatussa pumppaamme veneitä vepeilyä varten... Lisäksi koiralla riittää intoa ja paloa tehdä yhdessä hommia, mikä on kai kuitenkin paras mittari. Aktiivijakson jälkeen jaksaa sitten taas malttaa pitkän pakkastalven kaupunkioloissa.
