Voi sentään. Mitäköhän sitä kirjoittaisi? Olin eilen illalla jo vahvasti kallistumassa siihen, että jätämme menemättä tämänpäiväiseen kokeeseen, koska on tullut treenattua tavallista nihkeämmin ja Suppis on ollut viimeisen viikon arjessa vähän epävakaampi – pelännyt esimerkiksi sadevesikaivoja niin antaumuksella, että on alkanut kyyristellä ja kiskoa pakoon useaa metriä ennen kaivojen ohituksia. Torstain ryhmätreeneissä se mölisi, hillui ja sovelsi kuin mikäkin höntti, ja kun eilen tein kaukoja sisällä ja kehuin sitä hillitysti, koira ryntäsi sängylle ja alkoi repiä päiväpeittoa samalla tapporavistuksia tehden – siis Susu! Jestas. Ehkä hieman ylimääräistä tekemisintoa siis... Noo, vähän epäröivistä fiiliksistä huolimatta tsekkasin illalla bussin valmiiksi ja asetin kellon soimaan kuudeksi. Aamulla olikin jo paljon positiivisempi fiilis ja oli kiva lähteä matkaan. Päätin jo etukäteen, että jos Susu piippaa kamalasti tai on ahdistunut, keskeytän vain eikä siihen maailma kaadu. Treenataan sitten taas lisää.
Koe pidettiin Ojangossa Vuokkoset-areenalla ja se oli samalla SBCAKin bordercollieiden ja australiankelpieiden rotumestaruus. Tuomareita oli kaksi ja niinpä likkeet oli jaettu kahteen settiin eri kehiin. Kieltämättä paikan päällä vähän meinasi alkaa hirvittää se pro-bortsujen määrä mutta yritin ajatella, että täytyy vain tehdä omaa juttua. Jännitysmomentti oli myös se, että ei ollut autoa eikä edes häkkiä käytössä, vaan Suppis sai hengata luppoajat kiinni hallin seinässä ahtaasti muiden koirien ympäröimänä. Ääks, mitä mukavuusalueen ulkopuolella haahuilua! Ei vielä vuosi sitten olisi omat hermot kestäneet tällaisia haasteita ;)
Pisteet
Paikallaolo
8 - tupla lopun perusasentoon
KEHÄ I
Liikkeestä istuminen
9 - vähän vino asento
Kaukokäskyt
7 - i-s-m-s-i-m, tupla ekaan istumiseen, seisomiset saisivat olla takapainotteisempia
Hyppynouto
9 - hidas tarttuminen
KEHÄ II
Seuraaminen
10 - ei parasta Susua mutta tosi hienosti se teki, tätä tuli useampi tuntematon kehumaan ja sanomaan, että tosiaankin ansaittu kymppi
Luoksetulo
8,5 - stopit ja vikan pätkän vauhti nyt ovat mitä ovat mutta loistava meille
Ruutu
10 - tosi hieno! Susu alkaa olla haka bongaamaan ruudun
Metallinouto
9 - joku vaihtoi koirani tähän: laukka mennen tullen, nosto ilman mitään hidasteluja!
Tunnistusnouto
8,5 - ravilla takaisin
Kokonaisvaikutus
9 /
9,5 =
9,25 - todella miellyttävää työskentelyä, harmoninen kokonaisuus, ohjaajaa kohti tulevat liikkeet saisivat olla ripeämpiä
pisteet yhteensä
280,25 VOI1 KP, sij.
1./10
Susu oli niin ihana! Moni edellisessä kokeessa huonommin mennyt juttu meni nyt tosi paljon paremmin ja jotenkin kun niitä positiivisia yllätyksiä tipahteli joka liikkeessä, niin fiilis kehässä oli aidosti iloinen. Oli huippua, kun sai kertoa koiralle joka liikkeen jälkeen, mikä supersankari se oli ja todellisuudessa tarkoittaa sitä. Suppilon vire ei laskenut ollenkaan ja tuntui, että sain viriteltyä sen aika nappiin kuhunkin liikkeeseen. Kehässä oleminen oli oikeasti nautinto ja siinä missä parin viikon takaisessa kokeessa Susu oli aavistuksen kireän ja epävarman oloinen, nyt se ei ollut sitä alkuunkaan. Se tiesi, mitä teki, ja varmasti auttaa, kun oma käytös kehässä on kerta kerralta varmempaa.
Suorituksen jälkeen en ollut ollenkaan varma, riittivätkö pisteemme ykköseen, mutta jo silloin oli ihan voittajaolo. Oliko se hauska, innokas ja taitava koira kehässä tosiaan pieni piskuinen Suppilo? Oli se! Jotenkin uskomatonta, että kaiken tämän me olemme yhdessä opetelleet
Näkyi se sitten lopulta myös numeroissa ja kaiken lisäksi Susu vielä voitti! Ykkösiä tuli vain kaksi ja tuomarointi olikin aika tiukkaa. En ole varma, tuleeko noilla pisteillä automaattisesti kunniapalkinto, mutta tuomari erikseen sanoi palkintojenjaossa, että halusivat antaa sen. Kyllä kannatti herätä aamuvarhain!
Kerrankin suorituksesta tuli muuten videota – laitan näkyviin heti, kun saan sen!
