Vastaus haasteeseen

Katja haastoi minut vastaamaan yhteentoista kysymykseen.

1. Miten kehittäisit oman rotusi jalostusta, jos saisit päättää siitä aivan yksin?

Hui, heti ensimmäinen on vaikea eikä vähiten siksi, että olen aina ollut harvinaisen vähän rotuorientoitunut – tykkään ajatella koiria enemmän yksilöinä kuin rotunsa edustajina enkä osaa enää olla kovin intohimoinen rotukohtaisissa jalostusasioissa. Tässä pieni tekijä lienee Mörkön sairastaminen ja rotuväen ajoittain ikävä tapa käsitellä asioita, joiden takia sain nuorempana useaan kertaan henkisesti melkoisen pahasti turpaani, kun avasin suuni väärässä paikassa väärään aikaan. Hävettää myöntää, kuinka laiskasti nykyään seuraan mitään rotupiirejä. Aussietakaan en oikein missään vaiheessa ole tuntenut omaksi rodukseni ja seuraava koira mitä todennäköisimmin on jotakin muuta merkkiä ja mallia – ja lähinnä vain siksi, että olen niin utelias tutustumaan erityyppisiin koiriin. Sekä ilmeisen halukas hakkaamaan päätäni seinään, kun jokaisen koiran kohdalla pitää takamus edellä selvittää, kuinka arki saadaan rullaamaan, kun pentu onkin ihan erilainen kuin edellinen. Mutta jos nyt ei sitä laumanvartijaa kuitenkaan seuraavaksi...

Mutta jos jotakin pitäisi sanoa eikä tarvitse olla realistinen, niin ääniarkojen aussieiden sukulaisten ei tarvitsisi jatkaa sukua ollenkaan. Cavalierien kohdalla taas ylipäätään jalostuksesta puhuminen on mielestäni lähinnä utopistista.

2. Miten monta koiranpantaa kotoasi löytyy?

Hetkonen… Yksi, kaksi… Siis vain kaksi! Melkein huolestuttavaa. Tosin tässä kohtaa täytyy ottaa huomioon, että kirjoitan tätä Helsingin pikkukodissa – idän suunnalla tilanne olisi ihan toinen. Ehkä näin tarkemmin ajateltuna on ihan hyvä, että selvisin noiden kahden laskemisella ja julkistamisella.

3. Ketä agilityohjaajaa ihailet eniten? Miksi?

Sitä, joka meille tämän haasteen heitti. Katja on aina reilu koiralle, tarkka, kekseliäs ja osaa älyttömän hyvin sopivassa suhteessa painottaa teknistä osaamista ja oikeaa mielentilaa. Yksi harvoista, jotka ovat esimerkiksi ymmärtäneet, että Susun agilityasenteen korjaaminen vaati(si) muutakin kuin no teette paljon juoksusuoria ja käytät lelupalkkaa. Blah. Ja Katjan ja Hinkuun meno radalla on ihan huikeaa katseltavaa!

4. Jos koirasi olisi ihminen, miten se käyttäytyisi kaupan kassajonossa kun vanhempi täti-ihminen kiilaisi kärryineen sen eteen?

Ah, mikä kysymys! Susu olisi kaupassa toimittamassa pomonsa määräämää tehtävää ja olisi hieman hermostunut, että tuleeko nyt varmasti ostettua oikeita kahvinpuruja ja onkohan pullakaan nyt tarpeeksi. Se siis varmaankin mulkaisisi tätiä salaa, että eikö tämä näe että tässä on nyt tärkeä toimitus menossa, mutta kuitenkin väistyisi kiireesti sivummalle. Ja varmaan samalla vaivalla kipsuttaisi vielä viidennen kerran tarkistamaan, että valitsihan satavarmasti kaikkein symmetrisimmät pullat vitriinistä (kyllä, sillä olisi viivoitin mukana).

5. Mikä on mielestäsi tärkein harrastuskoiran ominaisuus? Miksi?

Olin kirjoittamassa, että reippaus, mutta koska arkuuden kanssa selviämiseen on olemassa niin paljon työkaluja ja harrastaa voi aina koiran ehdoilla, vastaan ehkä kuitenkin motivoitavuus ja tietynlainen yhteistyöhalu. Nämäkin ovat toki asioita, joihin voi suuresti vaikuttaa, mutta mielestäni on realismia myöntää, että yhdessä ihmisen siis makkaran tai pallon kanssa työskentely ei vain ole luontaisesti joka koiran juttu ja sen yhteistyön idean istuttaminen voi olla todella isotöinen ja vähäpalkkainen homma – mutta toisaalta varmasti myös kaiken sen vaivan arvoista ja koiran kanssa olemisen kulmakivi. Hmm. Tämä on vaikea kysymys! Pitäisi ihan kunnolla miettiä.

6. Millaisia makupaloja käytät palkkaamisessa?

Kun olen ahkeralla, tiedostavalla ja tunnollisella tuulella (sekä muun kuin pelkän opintotuen varassa), joitakin kuivattuja kokolihanameja. Täytyy kuitenkin myöntää, että useimmiten suppilonokka saa tyytyä napsimaan nameina ihan tavallista kuivaruokaa tai sitten lähi-Valintatalon -30%-lihapullia.

7. Mikä on saanut sinut valitsemaan juuri ne rodut, joita kotoasi löytyy?

Tolleri oli tosi söpö tiiliskiven kokoisessa koira-atlaksessa, jota kiikutin lapsena mukanani minne meninkin. Tosin niin ne kaikki olivat, söpöjä nimittäin. Kahdeksanvuotiaana sitä ei ehkä oikein osannut sen kummemmin priorisoida. Cavalieria ei löydy enää, mutta pieni, viehkeä seurapiiriperhonen tuntui aikoinaan juuri sopivalta harrastuskaverilta. Aussie taas tuli, kun ei muutakaan saanut... No ei! Mutta itse olisi tahtonut pyreneittenpaimenkoiran, vaan koska muu perhe ihastui aussieihin ja kyseessä oli kelpo kompromissi, tuli Susu taloon.

8. Minkä ominaisuuden voisit koirastasi antaa pois ja minkä haluaisit tilalle?

Pessimismi pois. Lipsuu ehkä vähän liiaksi inhimillistämiseksi, mutta olisi ihanaa, jos Susu tavallaan katsoisi maailmaa edes välillä vähän pinkimpien lasien läpi – uskaltaisi yrittää eikä aloittaisi eloonjäämistaistelua parista kolahduksesta. Ettei aina ensimmäinen reaktio olisi, että mitä uhkaavaa / pelottavaa / arveluttavaa / arvaamatonta seuraavaksi tapahtuu?, vaan että hei, tuolla on jotakin uutta kivaa! Eli yleisesti mielestä miinuksia pois ja plussia tilalle.

9. Mitä samaa löytyy koiristasi ja sinusta?

Mitä pidempään Susun kanssa elän, sitä enemmän alan oivaltaa, että sellainen koira kuin omistaja pitää kohdallamme joissakin asioissa melkein nolostuttavan hyvin paikkansa. Ne jutut, joita ehkä aina olen pitänyt Susun heikkouksina, löytyvät monet itsestäni ja kenties tässä piilee myös yhteys. Edelliseen kysymykseen viitaten en minäkään järin usein mahdu samaan lauseeseen optimismin kanssa ja jos Susussa on järjestyspoliisin vikaa, niin on minussakin. Kenties me molemmat kannetaan aina vähän turhaa huolta, murhetta ja vastuuta mukanamme. Mutta toisaalta erojakin löytyy paljon: minä olen esimerkiksi tosi kriittinen ja analyyttinen, kun taas Suppis on ehkä vähän kuitenkin sellainen höntti herneaivo, joka tekee just niin kuin sanotaan. Ei kummemmin kyseenalaista ylemmän tahon käskyjä. Ja puheliaita me ollaan molemmat myös! Tosin Susu mölisee vaikka itsekseen, minä ainakin yleensä keskustelen mieluummin muidenkin kuin tyhjien seinien kanssa. Ja Susun sosiaalinen piiri on pikkuinen ja äärimmäisen valikoiva, kun taas minä tykkään tutustua vaikka puolikkaaseen kaupunkiin.

10. Jos ottaisit jonkun muun rotuisen koiran kuin kotoasi nyt löytyy, mikä se olisi? Ja miksi?

Lyön vähän henkisesti tästä itseäni, mutta ottaisin cavalierin. Voi kamala, kuinka haluaisinkaan sellaisen pikkuruisen mustan lappukorvaisen cavalierinpennun! Olen yrittänyt miettiä, minkä koiran sitten seuraavaksi hamassa tulevaisuudessa ottaisin, mutta en voi huijata itsäni – haluaisin cavalierin. Samalla tiedän, että en sellaista ota, koska en yksinkertaisesti pystyisi elämään sen moraalisen taakan kanssa. Aina ei vain voi saada sitä, mitä haluaa.

Mutta harrastuskaveriksi? Luulen, että kenties kelpien. Mutta kuten sanottu – en tosiaan todellisuudessa tiedä. Veikkaan, että seuraava koira tulee vähän sillä periaatteella kuin nämä edellisetkin eli ilman sen kummempia rotusuunnitelmia.

11. Mitkä ovat koirasi parhaat ominaisuudet?

Susu on leikkisä, ahne, säpäkkä, seurallinen, energinen, vilkas, uskollinen, siisti, tarkka, nöyrä, kaunis, hassu ja aina valmis. Ja sillä on maailman hupaisin suppilonokka! Ja söpöt pienet käpälät. Niin, ja tietenkin suorastaan hohtavaa älykkyyttä loistava silmä... Joko riittää? Voin keksiä vielä lisääkin

Haastan Hannan, Lauran, Eevan ja Sannin! Heille tässä alla 11 uutta kysymystä, joihin heidän tulee vastata omaan blogiinsa. Tämän jälkeen he valitsevat uudet haastateltavat ja linkittävät heidät postaukseensa, ja keksivät heille myös uudet kysymykset. Henkilöä, joka haasteen on heittänyt, ei saa kuitenkaan haastaa.

1. Koiramaailman suurin miinuspuoli?
2. Jos olisit koira, millainen olisit?
3. Mikä on suurin tavoitteesi koiraharrastuksessa / yleensä elämässä koiriesi kanssa?
4. Mikä olisi hienoin asia, jonka voisit kokea koiriesi kanssa?
5. Mikä on sinussa parasta koiranohjaajana?
6. Mikä on mielestäsi tärkein koiranohjaajan ominaisuus?
7. Kärsitkö kroonisesta pentukuumeesta?
8. Minkä ominaisuuden voisit koirastasi antaa pois ja minkä haluaisit tilalle?
9. Mitä samaa tai erilaista löytyy koiristasi ja sinusta?
10. Maailman kaunein koira? (kuva tai miksei kuvauskin)
11. Mitkä kolme sanaa kuvaavat koiraasi parhaiten?

Ai niin – me treenattiin tänään. Agilityä. Huh! Ja oli kivaa! Suppis hyppäsi ja liikkui tosi hyvin, joten hyvillä mielin perjantain kisoihin.