Minulla on maailman paras koira ♥
Paikallaolo 10
Tunnistusnouto 8
Kaukokäskyt 8,5
Liikkeestä istuminen 9
Seuraaminen 9
Luoksetulo 6
Metallinouto 7
Hyppynouto 9
Ruutu 9
Kokonaisvaikutus 10
pisteet yhteensä 271, VOI1, sij. 1./4
Tämä oli meille niin paljon enemmän kuin tulos tokokokeesta. Se oli työvoitto, todiste siitä, että yhdessä me pystymme. Kiitos periksiantamattomuudesta, osoitus siitä, että kaikki paitsi pyöröovista hiihtäminen ihan oikeasti saattaa olla mahdollista. Susu ei tehnyt tänään kaikkea virheettömästi saati täydellisesti, mutta se oli iloinen, yritti loppuun saakka eikä välittänyt ympäröivästä maailmasta lainkaan. Tunnarissa sitä hermostutti ja se tarkisti rivin piinaavan monta kertaa, metallia se mulkoili kuin ilmestystä ulkoavaruudesta ja luoksetulossa se meinasi jumittua ekan stopin jälkeen – mutta se ei silti antanut periksi! Kaikki Suppiloa yhtään enemmän tuntevat tietävät, kuinka se ja sana periksiantamattomuus tai itseluottamus samassa lauseessa ovat lähinnä hauska vitsi, mutta tänään niin ei ehkä ollut.
Kaksi vuotta sitten tilanne tuntui lannistavalta, koska koin, että en milloinkaan tule saamaan liikkeitä teknisesti niin varmoiksi, että Susu valitsisi aktiivisen toimimisen lannistumiseen valumisen sijaan – että se pahassa paikassa ei vain putkiaivona passivoituisi perusasentoon piippaamaan. Tai että minun kehuni milloinkaan voisivat vakuuttaa koiran hermostuttavassakin tilanteessa siitä, että se teki kaiken just niin kuin kuului eikä maailma ihan oikeasti milloinkaan kaadu päällemme. Tänään ruutu oli viimeinen liike ja pitkästä palkattomasta rupeamasta huolimatta Susu juoksi sinne yhtä innoissaan kuin jos se olisi tehty ensimmäisenä. Ei oltu muuten koskaan aloitettu tunnarilla tai muutenkaan tehty liikkeitä noin sekalaisessa järjestyksessä, mutta selvästi jo voittajassa tuollaisia miksejä voi tulla vastaan. Inkan kanssa lähinnä naureskeltiin meitä ennen olleita EVL-koiria katsellessamme, että mitäköhän siitä tulisi jos meidänkin pitäisi tehdä noin nurinkurisessa järjestyksessä... Niinpä
Jos olen täysin rehellinen, en jaksanut uskoa, että työnteko aina oli sen arvoista. Olisi ollut helppoa nöyrtyä ja jättää Susun kanssa sen kummempi tavoitteellinen harrastaminen sikseen, mutta jotenkin en tahtonut luovuttaa. Enkä tahdo vieläkään! Kesti pitkään, että opin olemaan Suppilon kanssa ja että ymmärsin muutamia olennaisia asioita, mutta nyt onneksi tuntuu, että positiiviset jutut ruokkivat toisiaan ja että olemme oikealla tiellä. Hirmuisesti riittää vielä tehtävää niin teknisesti, virejuttujen kuin ihan yleisestikin luottamuksen suhteen mutta tämä oli kuitenkin tosi hyvä tsemppaus ja henkinen helpotus tähän väliin. Nyt on hyvä fiilis! Suuren suuret kiitokset kaikille meitä auttaneille ja meidän kanssa treenanneille!
Paikallaolo 10
Tunnistusnouto 8
Kaukokäskyt 8,5
Liikkeestä istuminen 9
Seuraaminen 9
Luoksetulo 6
Metallinouto 7
Hyppynouto 9
Ruutu 9
Kokonaisvaikutus 10
pisteet yhteensä 271, VOI1, sij. 1./4
Tämä oli meille niin paljon enemmän kuin tulos tokokokeesta. Se oli työvoitto, todiste siitä, että yhdessä me pystymme. Kiitos periksiantamattomuudesta, osoitus siitä, että kaikki paitsi pyöröovista hiihtäminen ihan oikeasti saattaa olla mahdollista. Susu ei tehnyt tänään kaikkea virheettömästi saati täydellisesti, mutta se oli iloinen, yritti loppuun saakka eikä välittänyt ympäröivästä maailmasta lainkaan. Tunnarissa sitä hermostutti ja se tarkisti rivin piinaavan monta kertaa, metallia se mulkoili kuin ilmestystä ulkoavaruudesta ja luoksetulossa se meinasi jumittua ekan stopin jälkeen – mutta se ei silti antanut periksi! Kaikki Suppiloa yhtään enemmän tuntevat tietävät, kuinka se ja sana periksiantamattomuus tai itseluottamus samassa lauseessa ovat lähinnä hauska vitsi, mutta tänään niin ei ehkä ollut.
Kaksi vuotta sitten tilanne tuntui lannistavalta, koska koin, että en milloinkaan tule saamaan liikkeitä teknisesti niin varmoiksi, että Susu valitsisi aktiivisen toimimisen lannistumiseen valumisen sijaan – että se pahassa paikassa ei vain putkiaivona passivoituisi perusasentoon piippaamaan. Tai että minun kehuni milloinkaan voisivat vakuuttaa koiran hermostuttavassakin tilanteessa siitä, että se teki kaiken just niin kuin kuului eikä maailma ihan oikeasti milloinkaan kaadu päällemme. Tänään ruutu oli viimeinen liike ja pitkästä palkattomasta rupeamasta huolimatta Susu juoksi sinne yhtä innoissaan kuin jos se olisi tehty ensimmäisenä. Ei oltu muuten koskaan aloitettu tunnarilla tai muutenkaan tehty liikkeitä noin sekalaisessa järjestyksessä, mutta selvästi jo voittajassa tuollaisia miksejä voi tulla vastaan. Inkan kanssa lähinnä naureskeltiin meitä ennen olleita EVL-koiria katsellessamme, että mitäköhän siitä tulisi jos meidänkin pitäisi tehdä noin nurinkurisessa järjestyksessä... Niinpä
Jos olen täysin rehellinen, en jaksanut uskoa, että työnteko aina oli sen arvoista. Olisi ollut helppoa nöyrtyä ja jättää Susun kanssa sen kummempi tavoitteellinen harrastaminen sikseen, mutta jotenkin en tahtonut luovuttaa. Enkä tahdo vieläkään! Kesti pitkään, että opin olemaan Suppilon kanssa ja että ymmärsin muutamia olennaisia asioita, mutta nyt onneksi tuntuu, että positiiviset jutut ruokkivat toisiaan ja että olemme oikealla tiellä. Hirmuisesti riittää vielä tehtävää niin teknisesti, virejuttujen kuin ihan yleisestikin luottamuksen suhteen mutta tämä oli kuitenkin tosi hyvä tsemppaus ja henkinen helpotus tähän väliin. Nyt on hyvä fiilis! Suuren suuret kiitokset kaikille meitä auttaneille ja meidän kanssa treenanneille!
26 kommenttia:
Te ootte kyllä niin voittajia! Superisti onnea, teille molemmille!
Onnea vielä tätäkin kautta! :)
Hienoa! Onnittelut upeasta suorituksesta!
Tsemppiä treeneihin. Kun vertaa teidän tähän asti kuljettuun matkaan, ei TVA ole enää kuin pienen askeleen päässä. :)
Aivan mahtavaa Sirkku ja Suppis! Mielettömän upeaa :)
Paljon kiitoksia kaikille! Eve, toivotaan niin tai kohta loppuu vuodet kesken :D Onneksi tokoa voi tehdä vielä eläkevuosinakin...
Onnea, oikein hyvät pisteetkin vielä :)
Onnea! Katsoinkin ennen lähtöä ilmoitustaulua ja hoksasin teidänkin tehtailleen ykkösen :)
Onnea!:)
Suuret kiitokset onnitteluista! :)
Onnea ykköstuloksesta!
Teitte kyllä hienon suorituksen, jota oli ilo katsella! Onnea, onnea, onnea!
Te ootte niin PRO! Onnitteluhaleja joka tuutista teille! <3
Te ootte niin PRO! Onnitteluhaleja joka tuutista teille! <3
Huikeesti onnea!! :)
Kiitos kiitos kiitos! :)
Mahtista! Onskut tätäkin kautta! :) Mullakin on jokin ihmeen tokokuume päällä, ja tällaiset uutiset aina vain lisäävät pontta jo valmiiseen treenihimoon! Yritättekö koularia vai jatkatteko suoraan erikoisvoittajaan?
Hei hienoa! Ootte niin hyvä esimerkki siitä, että kun kehittää itseään kouluttajana pystyy kehittämään koiraa paitsi lajin sisällä myös herkkää koiraa kasvamaan henkisesti! Paljon onnea teille!
Bea, kiitos kovasti! Mäkin aina keräilen itselleni treenimotivaatiota muiden tulospäivityksiä selailemalla, varsin tehokas metodi ;) En oikein vielä tiedä tuosta koularista... Meillä on kyllä koepaikkoja tälle vuodelle lisää eikä EVL ole valmis, joten eiköhän me vielä vähän aikaa voivotella ja koulari olisi tietenkin kiva lisä myös :)
Jannika, voi kiitos! Sususta on kyllä kasvanut urheampi kuin ikinä olisin uskaltanut arvata :)
Vau, onnea!
Vau!
Onnea VOI1 tuloksesta :-)
Iso kiitos, Silja ja Kati! :)
Onnea hurjasti, sitkeys palkitaan!
Kävelittekö Sirkku eilen Suppiksen kanssa Pasilan aseman ohi siinä viiden aikoihin iltapäivällä? Luulen että näin teidät! :D Jäin ensin ihailemaan söpöä koiraa, sitten tuli mieleen että se näyttää ihan samalta kuin Susu. Sitten katsoin että omistajakin näytti aika tutulta! Minä olin se, kenellä oli punainen muhkea kaulahuivi, hölmistynyt ilme ja iso reppu siinä bussipysäkin lieppeillä.
Kiitos Heidi! :)
Emma, joo! Oltiin varmaan molemmat tosi hilpeän näköisiä kun oltiin just jouduttu lähteen ratikasta kesken pois kun lauma humalaisia tuli viereisille penkeille kertomaan että Susu on maailman kaunein koira (ja tää vähintään se 20 kertaa tietysti) ja laulamaan sille – Suppis ei arvostanut vaan oli sitä mieltä että apua kiipeän kattoon :D Mutta mä oon kyllä kulkenut taas laput silmillä kun en huomannut mitään! Asutteko tekin siis pääkaupunkiseudulla?
Haha voi ei! Tuntuu muuten, että kaikki humalaiset on aina hirveen kiinnostuneita koirista. Valo taas menee ihan into piukassa moikkamaan kaikkia spugeja, mistä minä en kyllä niin välittäisi :D Joo mekin asutaan pk-seudulla. Käyn töissä siinä aika lähellä Pasilan asemaa, niin siitä tule kuljettua harva se päivä.
Aa, aivan! Jostakin kumman syystä olin aina ajatellut, että asutte Tampereella :D Ei hajuakaan, mistä sellaisen olin saanut päähäni. Koirat on kyllä oikeita humalaismagneetteja mutta onneksi yleensä spugeista on lähinnä huvitukseksi, toi laulaminen vain meni aussien ymmärryksen yli ;)
Lähetä kommentti