Topi 4.10.2002 - 7.10.2013
Minulla ei ole sanoja, on vain valtava ikävä. Hei hei Topi. Kiitos kaikesta, olit maailman paras ensimmäinen koira. Universumin höntein ja toheloin. Ihana. Kaikkein kaunein ja kuvauksellisin. Ilman sinua minä en olisi minä.
Yksi on enää lapsuuteni laumasta jäljellä. En ymmärrä, mihin vuodet ovat menneet. Kun vajaa vuosi sitten kirjoitin, etten osaa uskoa mihinkään lohduttavaan ajatukseen sateenkaarisillasta tai vastaavasta, nyt tilanne on erilainen. Minä haluan uskoa, minun täytyy uskoa. Edes yrittää. Suru viiltää sydänlihasta halki ja minä tarvitsen jotakin, joka auttaa sitä pysymään koossa. Jotakin, ihan mitä vain, vaikka sitten lapsellisen lohdullisia ajatuksia lisähapeksi, täyttämään ahdistavan onttoa oloa. Etsin eilen hetken mielijohteesta kirjahyllystä Astrid Lindgrenin Veljeni, Leijonamielen ja voi kuinka tahdon taas uskoa kuolemanjälkeiseen Nangijalaan, jossa kaikki on jälleen hyvin ja sydämen täyttää rohkeus.
Ole reipas, Topsukka. Urhea Mörkö meni edeltä ja odottaa sinua jättitassulla viuhuttaen. Kerro pikku-leijonamielelle paljon terveisiä mutta älä anna sen varastaa aina kaikkia luita ja etuilla joka kohdassa. Pian te molemmat olette taas vahvoja, terveitä ja valmiita uusiin seikkailuihin. Lupaan että teitä ei enää milloinkaan satu tai pelota ja etten ikinä unohda teitä. Nyt on kaikki hyvin.
31 kommenttia:
Paljon paljon voimia Sirkku ja muu Topin perhe :( :(
Mörkö varmasti odotti jo Topia ja oli sitä puolimatkassa vastassa.
Osanottoni.
Suurilla koirilla on oma taivaanpelto hyvin lähellä entistä maailmaa,
yhden henkäyksen päässä, yksi sydämenlyönti täältä sinnepäin,
aivan lähellä, ihmiseni, niin lähellä, että joskus minä käyn luonasi,
pelmahduksena hiekkakuopan reunalla, kosteana kosketuksena poskellasi,
lämpimänä välkähdyksenä vieraissa koiransilmissä,
hännän heilahduksena näkökentän laitamilla,
juoksevan koiran vapautuneessa riemussa.
Enkä minä sure kuten sinä, ihmiseni, sillä kaipuun tuska ei voi koskea minuun täällä,
ei mikään maallinen kipu tavoita minua enää, vaan minä odotan sinua sellaisena,
kuin sinä minut muistat parhaina vuosinani.
Minä odotan sinua, joten älä huoli, ihmiseni,
me tapaamme vielä, maailman häviävissä hetkissä,
suurten koirien taivaanpellolla.
Paljon voimia Sirkku. <3
Osanottoni.
Suuret osanotot :( Itselläkin puoli vuotta Topia vanhempi labbis ja tulen kokemaan menetyksen jossain kohtaa. Topillakin oli varmasti paras mahdollinen elämä <3
Itkuhan tässä meinas päästä. :( Mielettömän isot osanotot ja voimia teille! Nyt heillä on parempi olla.
Lämmin osanottoni. :( Voimia koko perheelle.
Voimia suureen suruun <3 :(
Voimahaleja täältäkin suunnalta!
Halaus ja osanottoni!
Osaottoni. Hyvää matkaa Topille, nyt ei Mörkökään ole yksinäinen <3
Osanotot! On ne tollerit ihania! En halua, edes ajatella milloin itselle tulee sama tilanne eteen, jospa ei moneen vuoteen..
Osanotot ja paljon voimia! :(
Osaanotot ja hurjasti voimia! :( Ihania kuvia <3
Lämmin osanottoni. Topi <3
Heippa Topi ja hyvää matkaa! Olet paras <3
Osaanottoni ja paljon voimia! :(
Voi, lämmin osanottoni koko perheellenne.
Lämpimin osanottoni suruun! Ja hurjasti voimia!
Osanottoni ja paljon voimia.:(
Osanotot ja hurjasti voimia! :(
Paljon, paljon voimia sinulle ja koko perheellenne! Tollerit ovat vaan mahtavia koiria. Ei sitä pysty edes käsittämään, miksi koirien pitää elää täällä meidän kanssamme niin vähän aikaa.
Osanottoni ja voimia koko perheelle! Topi oli kovin kaunis.
Suuret osanotot Sirkku :( Mörkön ei tarvitse enää yksin juosta pilvien päällä kun sai kaverinsa luokseen. Topi eli hurjan hienon elämän kaikista vastuksista huolimatta ja nyt sen oli aika jatkaa seikkailujaan toisessa paikassa.
Lämmin kiitos kaikille osanotoista.
Kyynel vierähti silmään, kun uutisen luin.
Osanottoni! Voimia koko perheelle! :-(
Voi ei :( lämmin osanotto..
Voi, nyt vasta huomasin että täällä oli surullisia uutisia.
Osanotto ja voimia.
Kiitos Kati, Josefiina ja Sara <3
Tulipa yllättäen, kun jälleen löysin tutkimaan teidän blogia. Kirjoitat edelleen hyvin - Topista ja Möröstä molemmista niin, ettei minulle jää enää sanoja - teksti ja tuntemukset ovat kuin suoraan omalta näppäimistöltäni omien kokemuksieni pohjalta.
Menetin Rompun myötä lapsuuteni lauman, Originaalit, ne parhaimmat, ne ensimmäiset. Niitä jäi ikuinen ikävä - on mahdotonta uskoa, että kaikki se aika on valunut pois, eikä sitä saa enää takaisin - niitä pehmeitä turkkeja, kosteita neniä, jokaisen omia, hassuja tapoja ja juttuja. Niin se aika vaan rientää. Epätodellista.
Osanottoni, ja voimia uudelle alulle.
Voi mikä surullinen uutinen, todella kauniisti kirjoitit taas. Osanotto suruun ja hyvää matkaa Topille sinne sateenkaarisillalle!
Lähetä kommentti