BH Patchcoat Sweet Dream

Viikko sitten melkein huvikseni soittelin josko tämänpäiväiseen BH-kokeeseen olisi jollakin ihmeen tuurilla ollut vielä aussienmentävä kolo. Kokeeseen olikin paljon tilaa, joten ei siinä sitten muu auttanut kuin tänään hankkiutua kentälle koiran paperit kourassa. Kaaviota kävelin vielä koepaikalla ja yritin painaa 50-käänny-10-juokse-hidasta-15-15-15-mantraa mieleeni parhaani mukaan. Lopulta muistin kaavion onneksi ilman ongelmia! Muuten en juuri koetta panikoinut, koska tiesin, että Susu kyllä osaa. On osannut jo ainakin kolme vuotta, mutta kun joku on vähän laiska ilmoittautumaan... Vähän tosin jännitin kaupunkiosuuden häiriökoiraosuuksia, mutta sitten vain ajattelin, että jos koira ei pysy hallinnassa yhteiskuntakelpoisesti niin jo nyt on kumma. On tässä sen verran yhdessä kaikkea tahkottu Lisäksi en ole aiemmin halunnut viedä nuorta herkkistä tekemään pitkiä kaavioita, kun ei meillä ole maasto kuitenkaan ollut valmis. Nyt tänä vuonna viimein BH-tunnuksella saattaa toivottavasti olla jotakin todellista käyttöäkin, jos hyvin käy.

BH-koiria oli kolme, joten homma pyöritettiin niin, että yksi koirakko aina huilasi ja kaksi muuta tekivät. Meille sattui paras mahdollinen vaihtoehto, kun kerrankin arpaonni suosi ja nostin kakkosen suoritusnumeroksi – Susu meni ensin paikallaoloon, sitten oli virittelyhuili ja viimeisenä varsinainen tottisosuus. Alun ilmoittautuminen suurten ja mahtavien suojelukoirien välissä sujui ongelmitta ja muutenkin koko kokeen kaikki meni niin kuin pitääkin eli jokainen teki hienosti oman työnsä. Olen kyllä niin kiitollinen siitä, että meillä jokaisessa tokokokeessa ja nyt tässä BH-kokeessa on ollut seurana erinomaisesti hallinnassa olevia kilpakumppaneita. Tuntuu, että nykyään on ihan tuurista kiinni, tuleeko sieltä toinen koira niskaan vai ei.

Tuomarina kokeessa toimi Tita Poikonen, joka oli todella mukava, asiallinen ja tasapuolisen tarkka kaikille. Paikallaolosta Susu sai erinomaisen. Se oli maannut rauhallisesti ja nousi täpäkästi takaisin perusasentoon. Remmiseuruu oli erittäin hyvä, vapaana seuruu hyvä, istuminen erittäin hyvä ja luoksetulo maahanmenon yhteydessä samoin erittäin hyvä. Olin tyytyväinen Suppilon työskentelyyn, vaikka sillä erityisesti vapaana seuruun aikana välillä kontakti vähän rakoili ja käännökset kärsivät. Paikka pysyi kuitenkin hyvin ja olin erityisen iloinen siitä, että joka ikiseen liikkeeseen Suppis lähti yhtä hyvällä asenteella sekä tsemppasi aina uudelleen. Se ei ehkä vain ole kyllin tottunut työskentelemään noin pitkään ja pitkäveteisiä kaavioita, koska periaatteessa sen motivaatio kyllä säilyi loppuun saakka. On kuitenkin koiralle kuin koiralle aika haasteellista työskennellä katkeamatta viisi minuuttia tuollaista teknistä tarkkaa työtä. Lisäksi se ei äännellyt yhtään! Jee! Mietiskelin, että olisiko tottikseen syytä lähteä hakemaan lisää virettä, mutta todennäköisesti Susun päänuppi ei ainakaan vielä riitä siihen – se alkaa heti vuotaa piippaamalla. Luulen, että tuollaisella pikkusievällä mutta tarkalla suorittamisella voi kuitenkin pärjätä pk-puolellakin vallan mainiosti, jos ei mitään kauhean suuria tavoittele. Kontakti pitää vain saada kantamaan koko kaavion ajan ja henkilöryhmää kenties joskus treenatakin.



Kaupunkiosuus tehtiin samaisella kentällä. Oli lenkkeilijä, pyöräilijä, juuri käynnistetyn auton kuskin kanssa jutustelua, koiraohitus ja tolpassa pönötystä. Annoin Susun mennä aika vapaasti, mutta ohituksessa pyysin sitä seuraamaan ja tolppaan jätin sen käskyn alle. Kuulostelin piiloon, että se olisi vähän murissut ohittavalle sakemannille, mutta joko kuulin omiani tai se ei ollut iso juttu. Lisäksi paimen päksähti pari kertaa auton luona perusasennossa nakottaessaan, mutta kuski vain naureskeli, että sekin tahtoo jutella. Eihän Susu missään nimessä tuollaisissa tilanteissa aggressiivisuudesta reagoikaan, se vain purkaa heti haukahduksilla pientäkin jännitystä.



Vihdoinkin kaikkien osuuksien jälkeen Susun pk-kilpailukirjaan merkittiin ensimmäinen tulos ja sain (ostaa :D) BH-lätkän. Aluksi ajattelin, että no tämähän meni ihan ok ja kyllähän tämän nyt jo kuuluikin läpi mennä. Sitten muistin, että haloo pahvi, tämä ei todellakaan ollut itsestäänselvyys. Ei ollut itsestäänselvyys, että Susu ei paineistunut pahemmin siruntarkastuksesta. Ei ollut itsestäänselvyys, että se ei alkanut mörköillä paikallaolopaaluja. Ei liion ollut itsestäänselvyys, että se ei moukunut koko seuraamisten ajan tai lähtenyt litomaan, kun kaukana pamahti pakoputki. Suppilo oli maailman reippain omppupeppu! Puikkonokka, piparminttusilmä, minulle ihan paras palveluskoira.