Lääkärireissutarinat jatkuvat. Missä vaiheessa tästä(kin) blogista tuli sairaskertomus?
Tämänpäiväisellä käynnillä meni pieleen kaikki, mikä vain voi pieleen mennä. Korva oli taas ihan täynnä mömmöä. Siitä otettiin näyte viljeltäväksi – tuloksissa menee jonkin aikaa. Canaural-tippa lopetettiin nyt, koska se ei ole vaivaa nujertanut, mutta puhdistamista jatketaan tulosten saamiseen saakka. Kun Suppis viime kerralla nukutettiin huuhtelua varten, ajeltiin siltä myös karvat tassusta kanyylin takia ja parin viikon aikana se on päässyt nuolemaan kohtaa niin, että iho on mennyt vähän rikki. Sitä hoidetaan nyt sitten antibioottivoiteella, pesuilla ja lottovoittona aussie saa törttöillä kaulurin kanssa satelliittipäänä aina yksin ollessaan.
No – kunpa tässä olisikin ollut kaikki. Koska korvavaiva on ollut niin sitkeä ja kestänyt pitkään sekä koira ollut selvästi vaisu, päätettiin ottaa varmuuden varalta myös verikoe. Varmuuden varalta, niinpä niin. Susun munuaisten urea-arvo ei ollut viiterajoissa ollenkaan. Miten tämä on mahdollista? Ihan oikeasti miten tämä on mahdollista? Onko yksi terve koira liikaa vaadittu? Jotenkin kaikki se Mörkön sairastamiseen liittynyt suru valui samalla sekunnilla valtamereksi ympärille, olen kuullut nämä sanat jo aiemmin, olen kokenut tämän jo, nähnyt koko setin. Ei Susua, ei pientä hassua omppupeppua. Se ei saa olla sairas. Antaisin ihan mitä vain, että se saisi elää rennon, iloisen ja terveen loppuelämän – saisi vipeltää hassuja hepuleitaan lumihangessa, pomppia punaisen lempparipallon perässä, nukahtaa tyytyväisenä kuono kainalossani. Olla onnellinen suppilonenu. On niin lannistavan väärin, jos se on sairas. Anna tämän olla pelkkää pahaa painajaista.
Maanantaina Susu menee virtsanäytteen ottoon klinikalle, minkä jälkeen toivottavasti ollaan viisaampia. Tiedän turhankin hyvin, että kauhuskenaarioissa pyöriskely on täysin turhaa eikä se johda tässä vaiheessa yhtään mihinkään, mutta kyllä tämä aika lujaa löi. Samalla uskottelen kovaa tahtia itselleni, että eihän tällaista tapahdu ja oikeasti kaikki on todella hyvin.
Tämänpäiväisellä käynnillä meni pieleen kaikki, mikä vain voi pieleen mennä. Korva oli taas ihan täynnä mömmöä. Siitä otettiin näyte viljeltäväksi – tuloksissa menee jonkin aikaa. Canaural-tippa lopetettiin nyt, koska se ei ole vaivaa nujertanut, mutta puhdistamista jatketaan tulosten saamiseen saakka. Kun Suppis viime kerralla nukutettiin huuhtelua varten, ajeltiin siltä myös karvat tassusta kanyylin takia ja parin viikon aikana se on päässyt nuolemaan kohtaa niin, että iho on mennyt vähän rikki. Sitä hoidetaan nyt sitten antibioottivoiteella, pesuilla ja lottovoittona aussie saa törttöillä kaulurin kanssa satelliittipäänä aina yksin ollessaan.
No – kunpa tässä olisikin ollut kaikki. Koska korvavaiva on ollut niin sitkeä ja kestänyt pitkään sekä koira ollut selvästi vaisu, päätettiin ottaa varmuuden varalta myös verikoe. Varmuuden varalta, niinpä niin. Susun munuaisten urea-arvo ei ollut viiterajoissa ollenkaan. Miten tämä on mahdollista? Ihan oikeasti miten tämä on mahdollista? Onko yksi terve koira liikaa vaadittu? Jotenkin kaikki se Mörkön sairastamiseen liittynyt suru valui samalla sekunnilla valtamereksi ympärille, olen kuullut nämä sanat jo aiemmin, olen kokenut tämän jo, nähnyt koko setin. Ei Susua, ei pientä hassua omppupeppua. Se ei saa olla sairas. Antaisin ihan mitä vain, että se saisi elää rennon, iloisen ja terveen loppuelämän – saisi vipeltää hassuja hepuleitaan lumihangessa, pomppia punaisen lempparipallon perässä, nukahtaa tyytyväisenä kuono kainalossani. Olla onnellinen suppilonenu. On niin lannistavan väärin, jos se on sairas. Anna tämän olla pelkkää pahaa painajaista.
Maanantaina Susu menee virtsanäytteen ottoon klinikalle, minkä jälkeen toivottavasti ollaan viisaampia. Tiedän turhankin hyvin, että kauhuskenaarioissa pyöriskely on täysin turhaa eikä se johda tässä vaiheessa yhtään mihinkään, mutta kyllä tämä aika lujaa löi. Samalla uskottelen kovaa tahtia itselleni, että eihän tällaista tapahdu ja oikeasti kaikki on todella hyvin.
14 kommenttia:
Voi kamala, kyllä tuollainen varmasti säikäyttää :( Voimia!!, ja kuten sanoitkin niin ei kannata etukäteen mitään worst case scenarioita hirveästi miettiä, vaikka vaikeaahan se on olla murehtimatta.
Voi ei. :/ Toivotaan ettei ole mitään kovin pahaa. Kuten sanottu, ei kannata maalata piruja seinille, kun ei tiedä vielä tarpeeksi. Sitten, kun ollaan viisaampia, voi alkaa oikeasti miettiä mikä tilanne on ja miten siitä selvittäisiin mahdollisimman kivuttomasti.
Ei ole todellista!! :(
Pakko kysellä vähän Susun taustoista.. Mitä ruokaa syötät?
Kiitos, Sarita ja Oona! Pitää tosiaan yrittää olla miettimättä liikoja :)
Henna, Susu söi pentu- ja junnuajan nappulaa, sitten kolmevuotiaaksi raakaruokaa ja nyt kaksi viimeistä vuotta on syönyt vaihdellen nappulaa (Orijen, Carni Love, Canagan) tai raakaa riippuen vähän ollaanko oltu Joensuussa vai Helsingissä. En tiedä, olisiko ruokinnassa ollut jotakin, mikä olisi laukaissut tulehduksen. Kaikki kuivaruuat on olleet viljattomia ja hiiva korvasta katosi heti tippakuurin aloituksen jälkeen, nyt siellä on siis jotain bakteereita. Riippuu vähän nyt viljelyn tuloksista, että kokeillaanko esim. eliminaatiodieettiä. Mutta jos tästä aiheesta on jotakin ajatuksia/kokemuksia, niin ne on tosi tarpeen :)
Voih :l
Tsemppiä ja peukutukset Torniosta ettei kyseessä olisi mitään mikä ei menisi kuurilla ohi!
Peukut pystyssä parempien jatkotulosten puolesta! Turha tosiaan murehtia ennenkuin tietää enemmän, mutta varmasti kurja odotella joten tsemppiä!
Voi ei! Toivottavasti ei ole mitään vakavaa! Aksullahan muuten on allergioita ja riisi on se isoin ei. Siipikarjasta on luovuttu, koska Aksun vatsa alkoi oireilla selvästi broilerista(kin) viime vuonna. Vältellään nyt siis viljaa ja siipikarjaa ainakin.
Pidän peukut pystyssä! Ja ei tosiaan kannata maalata piruja seinille...
Hep, käsi pystyssä! Kokemuksia löytyy hiiva- ja bakteerikorvasta. Rapsulla bakteerimönjää löytyi korvasta, myös tärykalvon väärältä puolen, joten loppujen lopuksihan Rapelolta puhkaistiin tärykalvo. Mutta koska noita korvia on hoidettu säännöllisesti vuodesta toiseen, niin kaikki on yhtä mössöä enkä yhtään muista, että milloin tuokin tapahtui, joten en blogistani jaksa kaivella yksityiskohtia. Mutta Rapella korvaongelmat johtuvat allergioista, ei ruuasta (vaikka onhan sillä ruoka-aineallergioitakin), vaan siitepölyistä, homeista jne. Minä suosittelen allergiatestiä vaikka se ei toki olekaan mikään 100% luotettava ja autuuden tuova testi, mutta siitä selviää kuitenkin mahdolliset herkistymät asioille, joita ei voi eliminaatiodieetillä selvittää. En minä olisi esimerkiksi älynnyt, että sisäkasvit ja parvekepuutarhani olivat Rapsun tilaa pahentavia ja niiden hevonkuuseen heivaaminen auttoi luppakorvan yleisvointiin silminnähden.
Minun äitini koiralla johtui korvamömmöt myös allergioista. Se oli allerginen jollekin siitepölylle (en muista tarkkaan mille), monille ruoka-aineille ja mm. huonepölypunkille. Korvamönjät hävis lähes kokonaan kun pahimpaan siitepölyaikaan se ei päässyt metsään juoksemaan, koiran peti vaihdettiin helposti pyyhittävään ja sellaiseen mistä pystyi päällistä vaihtamaan ja pesemään kerran-pari viikossa. Lisäksi sille tehtiin myös eliminaatiodietti jotta sopiva ruoka löytyi. Toivottavasti sopiva "lääke" löytyy myös teille ja pidetään peukkuja että muutkin vaivat saadaan kuriin. Kovasti tsemppiä ja toivoa!!
Kiitos, Josefiina! Toivotaan parasta :)
Jemima, kiitos peukutuksista! Onneksi maanantaihin ei ole kuitenkaan niin kauhean pitlä aika :)
Sarianne, allergioita on kyllä tosi paljon :( Hyvä, että Aksulle on löytynyt sopiva ruokintatapa! Saa nähdä, millaista sapuskaa Susu alkaa saada.
Kiitos, Riitta! Olet ihan oikeassa.
Heidi, kiitos vinkeistä! Eihän sitä tosiaan voi yhtään mistään tietää, että mikä oireet aiheuttaa.. Niin kurjaa, että korvat ovat vaivanneet Rapsua noin paljon, nämä taitavat osata olla ihan tosi sitkeitä vaivoja. Konsultoin sitten sinua jos tulee jotakin kysyttävää :)
Tiia, kiitos paljon! On tosi hyödyllistä kuulla muiden kokemuksista. Ei tässä varmaan auta muu kuin vähän testailla ja etsiä Susulle sopivia juttuja, jos viljelystä ei selviä mitään ihmeellisyyksiä. Eliminaatiodieetti on ainakin tällaisessa yhden ihmisen ja koiran taloudessa onneksi helppo järjestää :)
Voi Susua! Toivottavasti löytyy syy noihin vaivoihin ja koira saadaan kuntoon. Tosi ikävä etenkin toi munuaisarvojuttu, aina menee ihan pasmat sekaisin kun koiran sisuksissa on jotain häikkää :(
Jannika, niinpä :( Toivotaan, että asiat selviävät.
Lähetä kommentti