Kiireessä on se paha puoli, että se vie paljon aikaa

Kuulas ranta, kirkas aurinko ja kieppuvat lumitähdet – maailmasta tuli heti paljon kepeämpi. Kiireet kampuksella ovat pitäneet tarkasti huolen siitä, että liikaa talven valosta ei ole päässyt nauttimaan, mutta onneksi päivät pidentyvät koko ajan. Suppilo on lumesta ihan riemuissaan ja viilettää nokka hangessa hepuleitaan aamulenkeillä. Sitä ei onneksi pahempikaan pakkanen vaivaa!

Korvasta sen sijaan on ollut harmia. Ensimmäisinä oireina joulukuun puolivälissä ilmaantuivat punoitus ja kutina, pian sen jälkeen korva alkoi töhniä. Minulla on pahana tapana vähän ylireagoida terveyteen liittyvissä asioissa ja niinpä tällä kertaa ajattelin olla hössöttämättä ja putsata korvaa reseptivapaalla litkulla ja odottaa joulun yli. Hyvä suunnitelma? Ei. Ei alkuunkaan. Jatkuva pään ravistelu ja pahin ärsytys kyllä loppuivat melkein yhtä nopeasti kuin olivat alkaneetkin, mutta terveestä korva oli vielä kaukana. Lääkärissä korvasta löytyi sekä hiiva- että bakteeritulehdus eli ei kun tippakuuri käyntiin. Lisäksi korvaa piti puhdistaa, mikäli se vielä erittäisi ja näyttäisi likaiselta. Tässä välissä ehdimme palata takaisin pääkaupunkiseudulle ja ainoastaan Canaural-pullo eteisen pöydällä tuntui enää muistuttavan koko vaivasta. Tunnollisesti kuitenkin jatkoin tippojen laittamista aina kontrollikäyntiin saakka, vaikka korva näytti siistiltä eikä tuntunut Suppiloa vaivaavan.

Vaan kuinkas kävikään? Viikko takaperin sitten kiikutin aussien korvineen Vallilan eläinlääkäriasemalle ihan vain varmuuden vuoksi, kun ihan varmasti se on jo täysin terve. Vastaanotolla korvasta kuitenkin löytyi vielä paljon bakteereita eli vain hiivatulehdus oli parantunut. Paljastui, että syvemmältä koko korva oli vielä täynnä mömmöä, jonka liian luottavaisesti olin kuvitellut nousevan ylemmäs muutamalla puhdistuksella. Voi hitsi! Ei tietenkään ole sanottua, että tulehdus olisi rauhoittunut ahkerammalla puhdistusaineen läträyksellä, mutta ei siitä ainakaan haittaa olisi ollut. Jatko-ohjeiksi siis tippakuurille kahden viikon jatkoaika ja korvan päivittäinen puhdistus. Onneksi höntti ja käsittelyä kohtaan loputtoman hyväuskoinen Suppilo nakottaa hoitotoimien ajan kiltisti paikallaan, vaikkei korvan jatkuva räplääminen varmasti kauhean mukavaa ole. Minusta vain tuntuu, että korva on yhä ihan likainen, eikä puhdistusaine irrota töhniä syvemmältä ollenkaan... Jos korva ei viikon kuluttua ole kontrollissa kunnossa, joudutaan se ehkä huuhtelemaan nukutuksessa. Äh. Kuntoon se täytyy joka tapauksessa saada ja pian, koska korvatulehduskierre ei taida olla mikään ihan epätavallisin kiusa.

Onko muilla kokemusta sitkeistä korvatulehduksista?