Jos sä päätät uskaltaa

kuvat elokuulta © Anniina Korjus

Tänään osallistuimme HSKH:n tokon kisaharkkaan. Tosi mainio idea tuollainen! Me teemme paljon kokeenomaista mutta olen ihan satavarma, että Susu arvaa aina, onko kyseessä vain ihan tavallinen treeni. Jos minä en usko ja tiedä, että olemme kokeessa, ei koirakaan. Tänään minuakin onneksi jännitti samalla lailla kuin kokeessa jo siksi, että meidän piti seikkailla julkisilla Ojankoon heti aikaisin aamusta enkä ollut koskaan käynyt siellä suunnallakaan. Onneksi selvisimme hyvissä ajoin paikalle ilman pulmia.

Liikkeet sai valita itse ja myös palkata sai mielensä mukaan. Susu teki seuraamisen, liikkeestä istumisen, ruudun, hyppynoudon, tunnistusnoudon ja kaukojen ekan istumaannousun, josta sitten lensi lempparipallo.  Käytännössä siis kaikki voittajan liikkeet paitsi luoksetulon ja metallinoudon. Paikallaolo tehtiin aluksi ja siinä Susu himpun oli liikutellut etutassujaan. Yksilöliikkeet eriteltyinä:

1. seuraaminen – kehuttiin kovin, vasemmalle paikallaan käännöksessä perusasento jäi vähän vajaaksi ja eteen
2. liikkeestä istuminen – koira vähän piippasi perusasentoon kiepahtaessaan, itse liike mallikelpoinen (ei liikuttanut tassuja jee!)
3. ruutu – virittelyssä piippasi pienesti, mahtavalla vauhdilla ruutuun, vähän ennakoi stoppia (minun pitää olla tässä hereillä, koska Susuhan teki juuri niin kuin on opetettu ja haki itse oikean paikan), loppuosa hieno
4. hyppynouto – yäk, vieras kapula, jonka nostamista piti vähän pohtia, palautuksessa oli hauska röyhkeä possu ja hyppäsi vasten ja sitten vielä oikein heittäytyi törmäten edestä perusasentoon
5. tunnistusnouto – lähdössä piippasi eikä mennyt ekalla käskyllä, haistelu ok, nosti oman mutta tiputti sen ennen kuin toi perille, vähän pyöräytti kapulaa palautuksessa
6. kaukokäskyt – istumaannousu oli vähän vajaa mutta palkkasin koska ylipäätään nousi pitkältä matkalta!

Kehässä oli liikkuri ja tuomari, jolta sai suorituksen päätyttyä kirjallisen sekä suullisen palautteen. Liikkuri kommentoi, että tosi kiva koira  "Tuomarilta" yleistä kommenttia tuli juurikin ääntelyyn liittyen eli vähän oli piippailuja etenkin loppua kohden ja liikkeiden välissä mutta lähinnä noin pienistä aletaan rokottaa sm-tasolla ja ehkä erikoisvoittajassa. Koira on osaava ja yhteistyö hyvää, joten liikaa ei kannata takertua ääntelyyn – jatkaa sen kanssa kärsivällistä työtä mutta voittajan ykkönen kannattaisi ehkä käydä jo hakemassa.

Minusta oli niin hauskaa, kun Susua tänään käsiteltiin törmäilevänä ja kuumuvana aussiena, koska juuri sellainen haluaisin sen uskaltavan olla. Suppiksella oli mahtavan hauskaa kehässä ja kehuin sitä suullisesti paljon, mistä se ilahtui joka kerta suuresti. Kisapalkkausta on paljon treenattukin ja Susulla on vahva mielikuva siitä, että sosiaalista palkkaa seuraa pääasiassa aina lelubileet, mutta tuntuu, että se arvostaa paljon jo pelkkiä kehujakin. Sitä, että kerron sille kuinka loistavasti liike meni ja kuinka huippu elukka se on. Olen myös ehkä viimein oppinut, että koiraa ei kannata alkaa lääppiä kehässä – ihan oikeasti kuinka moni turre nauttii niistä kyljen läimimisistä tai kaulan rapsutusyrityksistä koekehässä? Ne ovat ehkä meille ihmisille tärkeämpiä ja siksi niistä on niin vaikea opetella eroon. Ja mitä alemmas koiran vire laskee, sitä enemmän koekaverin ilmettä yritetään kohti kumartelulla ja taputtelulla saada piristymään. Been there, done that. Ihan mielenkiinnosta voi joskus seurata koirien ilmeitä, kun niitä palkataan fyysisesti – on jännää huomata, kuinka melkein kaikki ainakin paimenkoirat pyrkivät väistämään tai lähinnä passivoituvat. Vaikka ei tietenkään pidä liikaa yleistää!

Tunnariin saimme muutamia hyviä vinkkejä, lisäksi virejuttuja kannattaa edelleen pohtia. Alue, jolla Susu ei mölyä kuumumistaan eikä toisaalta ynise epävarmuuttaan, on pikkarainen mutta onneksi venytettävissä. Tänään Suppiksessa myös näkyi se, että viime päivät ovat olleet vähän tylsiä, sekä se, että julkisilla reissaaminen kuormittaa sitä vaikkeivät bussimatkat sinänsä ongelmallisia ole. Ääni oli koko ajan herkillä ja kun esimerkiksi otin Susulta pannan pois kaulasta ennen kehäänmenoa, sen aivosolut sinkosivat samaan aikaan ainakin kolmeen eri ilmansuuntaan ja aussie hyppäsi haukkuen minua vasten mitämitämitätehäännytkötehäänkaikkeesiistiii-ilmeellä. Olisi ehkä pitänyt leikittää sitä oikein kunnolla ennen kehää niin, että se olisi saanut purkaa ylimääräiset höyryt patukkaan. Pelkään ehkä vieläkin liikaa liian matalaa virettä ja ajattelen, että jos riehutaan paljon ennen suoritusta niin paukut loppuvat, vaikka Susun kanssa se ei ole ollut milloinkaan ongelma. Palveltavan koiran kanssa harrastamisesta ja kisaamisesta jääneet arvet ovat aika pysyviä, heh ;) Terkkuja vain eräälle "voin harkita jos ehdoista neuvotellaan" -pikkutyypille pilvenreunalle.

Nyt tarvittaisiin enää koe! (Plus kaukot koematkalta. Hmh.)