Heippa Topi




Topi 4.10.2002 - 7.10.2013

Minulla ei ole sanoja, on vain valtava ikävä. Hei hei Topi. Kiitos kaikesta, olit maailman paras ensimmäinen koira. Universumin höntein ja toheloin. Ihana. Kaikkein kaunein ja kuvauksellisin. Ilman sinua minä en olisi minä.





Yksi on enää lapsuuteni laumasta jäljellä. En ymmärrä, mihin vuodet ovat menneet. Kun vajaa vuosi sitten kirjoitin, etten osaa uskoa mihinkään lohduttavaan ajatukseen sateenkaarisillasta tai vastaavasta, nyt tilanne on erilainen. Minä haluan uskoa, minun täytyy uskoa. Edes yrittää. Suru viiltää sydänlihasta halki ja minä tarvitsen jotakin, joka auttaa sitä pysymään koossa. Jotakin, ihan mitä vain, vaikka sitten lapsellisen lohdullisia ajatuksia lisähapeksi, täyttämään ahdistavan onttoa oloa. Etsin eilen hetken mielijohteesta kirjahyllystä Astrid Lindgrenin Veljeni, Leijonamielen ja voi kuinka tahdon taas uskoa kuolemanjälkeiseen Nangijalaan, jossa kaikki on jälleen hyvin ja sydämen täyttää rohkeus.

Ole reipas, Topsukka. Urhea Mörkö meni edeltä ja odottaa sinua jättitassulla viuhuttaen. Kerro pikku-leijonamielelle paljon terveisiä mutta älä anna sen varastaa aina kaikkia luita ja etuilla joka kohdassa. Pian te molemmat olette taas vahvoja, terveitä ja valmiita uusiin seikkailuihin. Lupaan että teitä ei enää milloinkaan satu tai pelota ja etten ikinä unohda teitä. Nyt on kaikki hyvin.

  • rss
  • Del.icio.us
  • Digg
  • Twitter
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • Share this on Technorati
  • Post this to Myspace
  • Share this on Blinklist
  • Submit this to DesignFloat

31 kommenttia:

Sarianne kirjoitti...

Paljon paljon voimia Sirkku ja muu Topin perhe :( :(
Mörkö varmasti odotti jo Topia ja oli sitä puolimatkassa vastassa.

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Osanottoni.

Henna kirjoitti...

Suurilla koirilla on oma taivaanpelto hyvin lähellä entistä maailmaa,
yhden henkäyksen päässä, yksi sydämenlyönti täältä sinnepäin,
aivan lähellä, ihmiseni, niin lähellä, että joskus minä käyn luonasi,
pelmahduksena hiekkakuopan reunalla, kosteana kosketuksena poskellasi,
lämpimänä välkähdyksenä vieraissa koiransilmissä,
hännän heilahduksena näkökentän laitamilla,
juoksevan koiran vapautuneessa riemussa.

Enkä minä sure kuten sinä, ihmiseni, sillä kaipuun tuska ei voi koskea minuun täällä,
ei mikään maallinen kipu tavoita minua enää, vaan minä odotan sinua sellaisena,
kuin sinä minut muistat parhaina vuosinani.

Minä odotan sinua, joten älä huoli, ihmiseni,
me tapaamme vielä, maailman häviävissä hetkissä,
suurten koirien taivaanpellolla.


Paljon voimia Sirkku. <3

Jaana, Iisa ja Into kirjoitti...

Osanottoni.

Linnea Skogberg kirjoitti...

Suuret osanotot :( Itselläkin puoli vuotta Topia vanhempi labbis ja tulen kokemaan menetyksen jossain kohtaa. Topillakin oli varmasti paras mahdollinen elämä <3

mags kirjoitti...

Itkuhan tässä meinas päästä. :( Mielettömän isot osanotot ja voimia teille! Nyt heillä on parempi olla.

Anniina kirjoitti...

Lämmin osanottoni. :( Voimia koko perheelle.

Iitu kirjoitti...

Voimia suureen suruun <3 :(

rebellion kirjoitti...

Voimahaleja täältäkin suunnalta!

Bea kirjoitti...

Halaus ja osanottoni!

Katri kirjoitti...

Osaottoni. Hyvää matkaa Topille, nyt ei Mörkökään ole yksinäinen <3

Tiia Hämäläinen kirjoitti...

Osanotot! On ne tollerit ihania! En halua, edes ajatella milloin itselle tulee sama tilanne eteen, jospa ei moneen vuoteen..

Riitta kirjoitti...

Osanotot ja paljon voimia! :(

Johanna kirjoitti...

Osaanotot ja hurjasti voimia! :( Ihania kuvia <3

Heidi kirjoitti...

Lämmin osanottoni. Topi <3

Riitta kirjoitti...

Heippa Topi ja hyvää matkaa! Olet paras <3

Africa kirjoitti...

Osaanottoni ja paljon voimia! :(

Esa kirjoitti...

Voi, lämmin osanottoni koko perheellenne.

SannaK kirjoitti...

Lämpimin osanottoni suruun! Ja hurjasti voimia!

Jenni kirjoitti...

Osanottoni ja paljon voimia.:(

Milena kirjoitti...

Osanotot ja hurjasti voimia! :(

Emma kirjoitti...

Paljon, paljon voimia sinulle ja koko perheellenne! Tollerit ovat vaan mahtavia koiria. Ei sitä pysty edes käsittämään, miksi koirien pitää elää täällä meidän kanssamme niin vähän aikaa.

Saila kirjoitti...

Osanottoni ja voimia koko perheelle! Topi oli kovin kaunis.

Jannika kirjoitti...

Suuret osanotot Sirkku :( Mörkön ei tarvitse enää yksin juosta pilvien päällä kun sai kaverinsa luokseen. Topi eli hurjan hienon elämän kaikista vastuksista huolimatta ja nyt sen oli aika jatkaa seikkailujaan toisessa paikassa.

Sirkku kirjoitti...

Lämmin kiitos kaikille osanotoista.

Kati & co. kirjoitti...

Kyynel vierähti silmään, kun uutisen luin.
Osanottoni! Voimia koko perheelle! :-(

Josefiina kirjoitti...

Voi ei :( lämmin osanotto..

Sara kirjoitti...

Voi, nyt vasta huomasin että täällä oli surullisia uutisia.

Osanotto ja voimia.

Sirkku kirjoitti...

Kiitos Kati, Josefiina ja Sara <3

Jenna kirjoitti...

Tulipa yllättäen, kun jälleen löysin tutkimaan teidän blogia. Kirjoitat edelleen hyvin - Topista ja Möröstä molemmista niin, ettei minulle jää enää sanoja - teksti ja tuntemukset ovat kuin suoraan omalta näppäimistöltäni omien kokemuksieni pohjalta.

Menetin Rompun myötä lapsuuteni lauman, Originaalit, ne parhaimmat, ne ensimmäiset. Niitä jäi ikuinen ikävä - on mahdotonta uskoa, että kaikki se aika on valunut pois, eikä sitä saa enää takaisin - niitä pehmeitä turkkeja, kosteita neniä, jokaisen omia, hassuja tapoja ja juttuja. Niin se aika vaan rientää. Epätodellista.

Osanottoni, ja voimia uudelle alulle.

Sabina kirjoitti...

Voi mikä surullinen uutinen, todella kauniisti kirjoitit taas. Osanotto suruun ja hyvää matkaa Topille sinne sateenkaarisillalle!

Lähetä kommentti