Movember liukuvärjäyksellä

8 kommenttia
Meidät haastettiin:

MOVEMBER-HAASTE

1. Julkaise kuva koirasi viiksistä.
2. Haasta vähintään kolme ystävääsi tekemään samoin.

Viiksikuvia etsiessäni tein jännittävän huomion: Susu on vaihtanut väriään vuosien kuluessa! Pienenä se oli paljon blondimpi ja nenussakin oli pinkkiä, mutta nyt valkoisia viiksikarvoja on enää yksi ainoa jäljellä ja suppilonokkaa koristaa ihan musta kirsu. Tässä siis viiden vuoden viiksiliukuvärjäys, olkaa hyvä! Suppilo ei ole koskaan ollut järin innostunut radikaaleista ja nopeista muutoksista

Ai niin – toivottavasti kukaan ei kärsi pahasta akuutista pentukuumeesta...








Viskaan haasteen eteenpäin seuraaville: Pääosassa Jedi, Punaista valkoisella ja kolmanneksi kaikille nopeille, jotka vielä haluavat ottaa osaa marraskuun viiksihaasteeseen!

Voidaan käydä pilvissä kyläilyllä

20 kommenttia

 
Paikallaolo 9
Kaukokäskyt 8
Ruutu 9
Metallinouto 5
Hyppynouto 9
Tunnistusnouto 8
Liikkeestä istuminen 10
Seuraaminen 8.5
Luoksetulo 8
Kokonaisvaikutus 9

Pisteet yhteensä 269, VOI1, TK3, sij. 1./10




Kolme koetta, kolme ykköstä, kolme voittoa, nolla nollaa. Tuntuu aika uskomattomalta, koska vielä hetki sitten epäilin, että mahdammeko enää ikinä päästä osallistumaan tokokokeeseen ääntelyiden ja arkailujen takia. Susu on ihana, kun se aina yrittää täysillä parhaansa ♥ Tämänpäiväinen ei ollut ollenkaan parasta tekemistämme mutta kokonaisuus pysyi kuitenkin hyvin kasassa ja Suppilo teki oikein hienosti. Nyt vain nokat kohti erikoisvoittajaa!

Hetki

12 kommenttia



Istuin hämärässä alkoi hetki joka tuntui kuin ei se loppuisi milloinkaan.
Hetkeksi hiljaisuus saapui luokseni kuin olento ja huusi: "Älä pelkää maailmaa."
Istuimme hetken yhdessä ja avaruus katsoi meitä.


Välillä mietin, miltä tuntuu sitten joskus elää ilman sinistä sielunpuolikasta, vaikka se tavallaan turhaa onkin. Tänään on huominen, josta olin eilen huolissani, eikä tulevan liika miettiminen kannata. On kuitenkin jotenkin niin käsittämätöntä, että Susu on pian jo viisivuotias. Siinä missä Mörkön kanssa jokainen päivä oli seikkailu, Susun kanssa eläminen on nuorallatanssia, jossa herkästi horjahtaa mutta hetkinä, kun jalkapohja ja antura ovat vakaat, nousee oikeasti maanpinnalta. Sanaton seitti on herkkää mutta mitä lujemmin siihen oppii luottamaan, sitä vahvemmaksi se kietoutuu. Tavallinen arki koiran kanssa on sarja rutiineja mutatassuineen ja karvakiehkuroihineen aamupuurossa, mutta silti se on kuitenkin jotakin myös paljon suurempaa. Todennäköisesti jotakin hyvin kaunisteltua, ilmaan rakennettua ja inhimillistettyä, mutta kenties sillä ei loppujen lopuksi ole niin väliä. Hyvistä ajatuksista kasvaa hyviä tekoja.

Videota kokeesta

7 kommenttia
Pitkästä aikaa on tarjolla Suppilo-videoita! Nämä pätkät ovat siis viime lauantain tokokokeesta, josta tarkempi selostus löytyy edellisestä postauksesta. Joka ikinen kerta, kun näen kuvia tai videota Sususta, järkytyn yhtä paljon siitä, kuinka kääpiö se onkaan. Ihan tappi! Hassu omppupeppu. Se on tuollainen tasainen ja tunnollinen puurtaja – ei se näyttävin ollenkaan, mutta aika luotettava ja huvittavuuteen asti pedantti.

Seuruu (ei ihan kokonaan) 10 ja luoksetulo 8,5
- noille käännöksilleni ja juoksuseuruulle täytyy tehdä jotakin... ei parasta Susua mutta aika näpsä kuitenkin
- luoksetulo näytti yllättävän hyvältä mutta käskyt eivät tule ollenkaan oikeaan aikaan


Ruutu 10
- huippu Suppis!


Metallinouto 9
- katson tätä varmaan repeatilla seuraavat kaksi viikkoa, koska en vain voi vieläkään käsittää tuota vauhtia ja noston nopeutta :D (saati oman heittoni pituutta, nimimerkillä "yleensä heitän koiraani pallolla nenään")


Tunnistusnouto 8,5


Sellaisia! Susu näyttää minusta aika iloiselta ja olin tosi ilahtunut, kun se juoksee minusta poispäin noin rennosti. Sillä ihan häntä heiluu monessa kohtaa! Nyt vain pitää saada sille hurjasti lisää röyhkeyttä kiitää myös minua kohti täysiä. Vähän pohdin, että opettaisin koiran tulemaan luoksetulossa suoraan sivulle, koska se voisi olla Suppikselle kuitenkin vähän helpompaa. Lisäksi hoksasin, että aina vauhtiluoksareita ja -noutoja tehdessäni vapautan koiran sen ollessa vielä aika kaukana eli eipä sille paljoa ole tullutkaan vahvisteita vauhdista lähempänä minua. Treeniin myös edestä sivulle siirtymiset, ettei Suppiksen takamus jää puolitiehen. Luoksetulon stoppia olen alkanut nyt opettaa uudestaan ihan eri tekniikalla.

Erittäin hyvä ellei täydellinen

17 kommenttia


Voi sentään. Mitäköhän sitä kirjoittaisi? Olin eilen illalla jo vahvasti kallistumassa siihen, että jätämme menemättä tämänpäiväiseen kokeeseen, koska on tullut treenattua tavallista nihkeämmin ja Suppis on ollut viimeisen viikon arjessa vähän epävakaampi – pelännyt esimerkiksi sadevesikaivoja niin antaumuksella, että on alkanut kyyristellä ja kiskoa pakoon useaa metriä ennen kaivojen ohituksia. Torstain ryhmätreeneissä se mölisi, hillui ja sovelsi kuin mikäkin höntti, ja kun eilen tein kaukoja sisällä ja kehuin sitä hillitysti, koira ryntäsi sängylle ja alkoi repiä päiväpeittoa samalla tapporavistuksia tehden – siis Susu! Jestas. Ehkä hieman ylimääräistä tekemisintoa siis... Noo, vähän epäröivistä fiiliksistä huolimatta tsekkasin illalla bussin valmiiksi ja asetin kellon soimaan kuudeksi. Aamulla olikin jo paljon positiivisempi fiilis ja oli kiva lähteä matkaan. Päätin jo etukäteen, että jos Susu piippaa kamalasti tai on ahdistunut, keskeytän vain eikä siihen maailma kaadu. Treenataan sitten taas lisää.

Koe pidettiin Ojangossa Vuokkoset-areenalla ja se oli samalla SBCAKin bordercollieiden ja australiankelpieiden rotumestaruus. Tuomareita oli kaksi ja niinpä likkeet oli jaettu kahteen settiin eri kehiin. Kieltämättä paikan päällä vähän meinasi alkaa hirvittää se pro-bortsujen määrä mutta yritin ajatella, että täytyy vain tehdä omaa juttua. Jännitysmomentti oli myös se, että ei ollut autoa eikä edes häkkiä käytössä, vaan Suppis sai hengata luppoajat kiinni hallin seinässä ahtaasti muiden koirien ympäröimänä. Ääks, mitä mukavuusalueen ulkopuolella haahuilua! Ei vielä vuosi sitten olisi omat hermot kestäneet tällaisia haasteita ;)

Pisteet

Paikallaolo 8 - tupla lopun perusasentoon

KEHÄ I
Liikkeestä istuminen 9 - vähän vino asento
Kaukokäskyt 7 - i-s-m-s-i-m, tupla ekaan istumiseen, seisomiset saisivat olla takapainotteisempia
Hyppynouto 9 - hidas tarttuminen

KEHÄ II
Seuraaminen 10 - ei parasta Susua mutta tosi hienosti se teki, tätä tuli useampi tuntematon kehumaan ja sanomaan, että tosiaankin ansaittu kymppi
Luoksetulo 8,5 - stopit ja vikan pätkän vauhti nyt ovat mitä ovat mutta loistava meille
Ruutu 10 - tosi hieno! Susu alkaa olla haka bongaamaan ruudun
Metallinouto 9 - joku vaihtoi koirani tähän: laukka mennen tullen, nosto ilman mitään hidasteluja!
Tunnistusnouto 8,5 - ravilla takaisin

Kokonaisvaikutus 9 / 9,5 = 9,25 - todella miellyttävää työskentelyä, harmoninen kokonaisuus, ohjaajaa kohti tulevat liikkeet saisivat olla ripeämpiä

pisteet yhteensä 280,25 VOI1 KP, sij. 1./10

Susu oli niin ihana! Moni edellisessä kokeessa huonommin mennyt juttu meni nyt tosi paljon paremmin ja jotenkin kun niitä positiivisia yllätyksiä tipahteli joka liikkeessä, niin fiilis kehässä oli aidosti iloinen. Oli huippua, kun sai kertoa koiralle joka liikkeen jälkeen, mikä supersankari se oli ja todellisuudessa tarkoittaa sitä. Suppilon vire ei laskenut ollenkaan ja tuntui, että sain viriteltyä sen aika nappiin kuhunkin liikkeeseen. Kehässä oleminen oli oikeasti nautinto ja siinä missä parin viikon takaisessa kokeessa Susu oli aavistuksen kireän ja epävarman oloinen, nyt se ei ollut sitä alkuunkaan. Se tiesi, mitä teki, ja varmasti auttaa, kun oma käytös kehässä on kerta kerralta varmempaa.

Suorituksen jälkeen en ollut ollenkaan varma, riittivätkö pisteemme ykköseen, mutta jo silloin oli ihan voittajaolo. Oliko se hauska, innokas ja taitava koira kehässä tosiaan pieni piskuinen Suppilo? Oli se! Jotenkin uskomatonta, että kaiken tämän me olemme yhdessä opetelleet Näkyi se sitten lopulta myös numeroissa ja kaiken lisäksi Susu vielä voitti! Ykkösiä tuli vain kaksi ja tuomarointi olikin aika tiukkaa. En ole varma, tuleeko noilla pisteillä automaattisesti kunniapalkinto, mutta tuomari erikseen sanoi palkintojenjaossa, että halusivat antaa sen. Kyllä kannatti herätä aamuvarhain!

Kerrankin suorituksesta tuli muuten videota – laitan näkyviin heti, kun saan sen!