Jos sä päätät uskaltaa


kuvat elokuulta © Anniina Korjus

Tänään osallistuimme HSKH:n tokon kisaharkkaan. Tosi mainio idea tuollainen! Me teemme paljon kokeenomaista mutta olen ihan satavarma, että Susu arvaa aina, onko kyseessä vain ihan tavallinen treeni. Jos minä en usko ja tiedä, että olemme kokeessa, ei koirakaan. Tänään minuakin onneksi jännitti samalla lailla kuin kokeessa jo siksi, että meidän piti seikkailla julkisilla Ojankoon heti aikaisin aamusta enkä ollut koskaan käynyt siellä suunnallakaan. Onneksi selvisimme hyvissä ajoin paikalle ilman pulmia.

Liikkeet sai valita itse ja myös palkata sai mielensä mukaan. Susu teki seuraamisen, liikkeestä istumisen, ruudun, hyppynoudon, tunnistusnoudon ja kaukojen ekan istumaannousun, josta sitten lensi lempparipallo.  Käytännössä siis kaikki voittajan liikkeet paitsi luoksetulon ja metallinoudon. Paikallaolo tehtiin aluksi ja siinä Susu himpun oli liikutellut etutassujaan. Yksilöliikkeet eriteltyinä:

1. seuraaminen – kehuttiin kovin, vasemmalle paikallaan käännöksessä perusasento jäi vähän vajaaksi ja eteen
2. liikkeestä istuminen – koira vähän piippasi perusasentoon kiepahtaessaan, itse liike mallikelpoinen (ei liikuttanut tassuja jee!)
3. ruutu – virittelyssä piippasi pienesti, mahtavalla vauhdilla ruutuun, vähän ennakoi stoppia (minun pitää olla tässä hereillä, koska Susuhan teki juuri niin kuin on opetettu ja haki itse oikean paikan), loppuosa hieno
4. hyppynouto – yäk, vieras kapula, jonka nostamista piti vähän pohtia, palautuksessa oli hauska röyhkeä possu ja hyppäsi vasten ja sitten vielä oikein heittäytyi törmäten edestä perusasentoon
5. tunnistusnouto – lähdössä piippasi eikä mennyt ekalla käskyllä, haistelu ok, nosti oman mutta tiputti sen ennen kuin toi perille, vähän pyöräytti kapulaa palautuksessa
6. kaukokäskyt – istumaannousu oli vähän vajaa mutta palkkasin koska ylipäätään nousi pitkältä matkalta!

Kehässä oli liikkuri ja tuomari, jolta sai suorituksen päätyttyä kirjallisen sekä suullisen palautteen. Liikkuri kommentoi, että tosi kiva koira  "Tuomarilta" yleistä kommenttia tuli juurikin ääntelyyn liittyen eli vähän oli piippailuja etenkin loppua kohden ja liikkeiden välissä mutta lähinnä noin pienistä aletaan rokottaa sm-tasolla ja ehkä erikoisvoittajassa. Koira on osaava ja yhteistyö hyvää, joten liikaa ei kannata takertua ääntelyyn – jatkaa sen kanssa kärsivällistä työtä mutta voittajan ykkönen kannattaisi ehkä käydä jo hakemassa.

Minusta oli niin hauskaa, kun Susua tänään käsiteltiin törmäilevänä ja kuumuvana aussiena, koska juuri sellainen haluaisin sen uskaltavan olla. Suppiksella oli mahtavan hauskaa kehässä ja kehuin sitä suullisesti paljon, mistä se ilahtui joka kerta suuresti. Kisapalkkausta on paljon treenattukin ja Susulla on vahva mielikuva siitä, että sosiaalista palkkaa seuraa pääasiassa aina lelubileet, mutta tuntuu, että se arvostaa paljon jo pelkkiä kehujakin. Sitä, että kerron sille kuinka loistavasti liike meni ja kuinka huippu elukka se on. Olen myös ehkä viimein oppinut, että koiraa ei kannata alkaa lääppiä kehässä – ihan oikeasti kuinka moni turre nauttii niistä kyljen läimimisistä tai kaulan rapsutusyrityksistä koekehässä? Ne ovat ehkä meille ihmisille tärkeämpiä ja siksi niistä on niin vaikea opetella eroon. Ja mitä alemmas koiran vire laskee, sitä enemmän koekaverin ilmettä yritetään kohti kumartelulla ja taputtelulla saada piristymään. Been there, done that. Ihan mielenkiinnosta voi joskus seurata koirien ilmeitä, kun niitä palkataan fyysisesti – on jännää huomata, kuinka melkein kaikki ainakin paimenkoirat pyrkivät väistämään tai lähinnä passivoituvat. Vaikka ei tietenkään pidä liikaa yleistää!

Tunnariin saimme muutamia hyviä vinkkejä, lisäksi virejuttuja kannattaa edelleen pohtia. Alue, jolla Susu ei mölyä kuumumistaan eikä toisaalta ynise epävarmuuttaan, on pikkarainen mutta onneksi venytettävissä. Tänään Suppiksessa myös näkyi se, että viime päivät ovat olleet vähän tylsiä, sekä se, että julkisilla reissaaminen kuormittaa sitä vaikkeivät bussimatkat sinänsä ongelmallisia ole. Ääni oli koko ajan herkillä ja kun esimerkiksi otin Susulta pannan pois kaulasta ennen kehäänmenoa, sen aivosolut sinkosivat samaan aikaan ainakin kolmeen eri ilmansuuntaan ja aussie hyppäsi haukkuen minua vasten mitämitämitätehäännytkötehäänkaikkeesiistiii-ilmeellä. Olisi ehkä pitänyt leikittää sitä oikein kunnolla ennen kehää niin, että se olisi saanut purkaa ylimääräiset höyryt patukkaan. Pelkään ehkä vieläkin liikaa liian matalaa virettä ja ajattelen, että jos riehutaan paljon ennen suoritusta niin paukut loppuvat, vaikka Susun kanssa se ei ole ollut milloinkaan ongelma. Palveltavan koiran kanssa harrastamisesta ja kisaamisesta jääneet arvet ovat aika pysyviä, heh ;) Terkkuja vain eräälle "voin harkita jos ehdoista neuvotellaan" -pikkutyypille pilvenreunalle.

Nyt tarvittaisiin enää koe! (Plus kaukot koematkalta. Hmh.)
  • rss
  • Del.icio.us
  • Digg
  • Twitter
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • Share this on Technorati
  • Post this to Myspace
  • Share this on Blinklist
  • Submit this to DesignFloat

7 kommenttia:

Jannika kirjoitti...

Raxu on kanssa sellainen, joka väistää kaikkia koskemisia. Myös treenikaverin aussie on sellainen. Tosin sitten oon nähnyt myös niitä paimenia, jotka hyppää syliin ja pyörii jaloissa hullun lailla, kun on palkan aika. Varmaan aika paljon kiinni koirasta! :) Jedi on niin ihmisten perään että se on tulee jalkoihin (namin jälkeen) tönimään että rapsuta jo minä olen tässä!

Sirkku kirjoitti...

Jep, totta! Se unohtui tuohon kirjoittaa, että jos koira on siinä se aktiivisempi ja aloitteellisempi osapuoli, niin sitten totta kai rapsutteluja ja muita :)

Jenni kirjoitti...

Mun pitäisi niin paljon treenata kokeenomaisia, mutta mun koiralla läsähtää vire heti palkattomuudesta ja jos taas esim kehässä liikaa kiljun ja biletän niin Elsalla menee ihan överiksi. Sillä purkautuu sitten se stressi sillä, että alkaa kirmailemaan ympäri kehää hepuleissaan.

Kuinka usein sä treenaat kokeenomaisesti? Mun pitää nyt kyllä ottaa tosissaan itseeni niskasta kiinni. Kyllä se koirakin äkkiä oppii, että välillä on vain kehumisbileitä ja nekin on hauskoja..:)

Saila kirjoitti...

Kiva että meni treenit mukavasti, siitä tulee aina hyvä mieli kun pelaa kunnolla koiran kanssa yhteen :)

Haha Aidan kyllä menee onnesta solmuun kun sitä koskee! Kotona se tosi usein tulee hieromaan itseään mun jalkoja tai käsiä vasten, jos mä rötkötän niin että ne roikkuvat sängyn tai sohvan reunan yli. :D Siinä se kävelee silmät sirrissä edestakaisin niin, että mun varpaat hiveltävät sen kylkeä.. xD

Sirkku kirjoitti...

Jenni, tuo kisapalkkaus on kyllä vaikea juttu! Pitäisi jotenkin löytää sellainen tapa, joka ei nosta koiraa liikaa mutta kuitenkin kertoo, että meni tosi hienosti. Ihan oikeasti varmaan vaikeampi juttu kuin minkään yksittäisen liikkeen tekninen opetus. Sitten kun vielä pitäisi opettaa jokaisen liikkeen väliin erilainen palkkaus+viritys (esim. tunnariin vireen lasku) niin johan menee haasteelliseksi :) Mutta ei onneksi kai mahdottomaksi! Mutta mä melkein sanoisin, että viimeisen vuoden aikana ollaan treenattu jopa liikaa kokeenomaisesti tai ainakin liikaa sellaisia pidempiä palkattomia pätkiä. Suppiksen ilme ehkä vähän alkoi jo latistua mutta samalla ääntelyt jäi pois ja nyt tämän kesän oon taas yrittänyt hakea sitä rajaa että uskaltaisiko sitä vähän taas nostaa ja palkata hullummin. Tehtiin siis käytännössä joka treenissä palkattomia pätkiä, koska ne oli pahimpia piippauksen aiheuttajia. Yleensä tehtiin ekassa/keskimmäisessä setissä noin kolme liikettä putkeen ja sitten palkka, toisilla kierroksilla sitten muita lyhyempiä juttuja. Liikkurihäiriötä meillä on oikeastaan aina kun treenataan porukassa + törppöjä kentällä, kehääntulotarkastus jne.

Saila, voi hassu Aidan :D Mutta siis äh, nyt mä ilmaisin itseäni kyllä ihan väärin tossa kirjoituksessa :) Siis tarkoitin lähinnä sitä tilannetta, kun ollaan kokeessa tms. ja koiran vire alkaa laskea ja se rupeaa passivoitumaan, niin sitten sitä yritetään innostaa taputtelemalla, tönimällä, kumartelemalla jne. Ei siis arjen muita tilanteita. Susukin siis noin niin kuin muuten tykkää tosi paljon tunkea ihan lähelle ja se rakastaa rapsutuksia.

Sini kirjoitti...

Tuo väistämisjuttu on kyllä niin totta! Jehna ei varsinaisesti ehkä väistä, mutta sen ilme on sellanen: "Heitäs ny pois tommonen höpönlöpö, töihin siitä!". Ei sitä aivan hirveenä kiinnosta moinen. :D

Sirkku kirjoitti...

Joo, just tollanen ilme Susullakin on aina :D

Lähetä kommentti