Betonisen taivaan alla



Terveiset Helsingistä! Olemme palanneet tänne etelään, nukahtamaan raitiovaunujen kolinaan ja tottumaan jälleen kiveen tossujen ja tassujen alla. Susussa maisemanvaihdos ei oikeastaan ole näkynyt – sen pieneen elämänfilosofiaan kun mahtuu lähinnä ajatus missä oma ihminen, siellä hyvä. Ei niin väliä, vaikka parisataa neliötä kutistuu kymmenesosaan, ikkunasta näkeekin yhtäkkiä itäisen takapihan sijaan koko pääkaupungin ja metsäsamoilut vaihtuvat yhdessä yössä puistokävelyihin. Susu on uskomattoman rauhallinen tapittaja, kun olemme kaksin. Sisällä sitä ei oikeastaan edes huomaa ja ulkoillessa miltei ainoa huolenaiheeni on, että miten omppupeppuinen koirani ei ala kohta muistuttaa kokonaisuudessaan isoa pallohedelmää, koska se vain sipsuttaa sievästi vierelläni ja välillä poikkeaa sivistyneesti nuuskuttamaan tienvierustoja. Alan kohta varmaan juoksuttaa sitä pyörän vierellä, jos se jatkaa noin hyvin käyttäytymistä     Ruokansa se jo ansaitsee joko kaukojumppailulla tai pihalla nenällään etsien. Lisäksi olen alkanut taas naksutella ahkerasti erilaisia temppuja ja siitäkös aussie pitää. Sille on tullut tosi paljon lisää rohkeutta liikutella aivosolujaan ja testailla, miten naksuttimen saisi klikkaamaan.

Ennen muuttoa vietimme mukavat neljä päivää aussieiden tokoleirillä Uuraisilla Hanna Närhen opissa. Kirjoittelen siitä sitten enemmän, kun saan kaikki sadat kuvat purettua nettiin asti. Olen vanhoihin tapoihini nähden petrannut kuvien laitossa viime aikoina mutta nyt on ollut niin hurja kiire, etten kerta kaikkiaan ole vielä ehtinyt. Syynkin voi varmaan arvata...



Ihan hirveästi ei tosin vielä ole tarvinnut kirjoja avata, mutta muuta ohjelmaa on ollut senkin edestä. Nyt yritän kovasti herätellä itseäni siihen tosiasiaan, että kohta pitäisi ihan oikeasti opiskellakin (Mitä, yliopistossa? Missä akateeminen vapaus? ;) Heh. No mutta! Tällaiset pikakuulumiset tällä kertaa. Ai – totuus muuten tuosta ovikyltin vahtiturresta lienee kuitenkin vähän lähempänä tätä – kyllä meille uskaltaa kylään tulla.


  • rss
  • Del.icio.us
  • Digg
  • Twitter
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • Share this on Technorati
  • Post this to Myspace
  • Share this on Blinklist
  • Submit this to DesignFloat

6 kommenttia:

Emma kirjoitti...

Sinulle on haaste! http://noutajavalo.blogspot.fi/2013/09/tiivistettyna-hyva-kesa_3.html

Lilli kirjoitti...

Oi onpas sulla kaunis blogi, liityin lukijaksi! :) Tsemppiä Helsingin kanssa, Keskuspuistoon vaan remuamaan niin kyllä se siitä.

Jannika kirjoitti...

Keskuspuistossa tosiaan riittää temmellystilaa! Kun lähtee esim. Meilahdesta kävelemään niin pääsee niin mrtsään, että koulutettua koiraa uskaltaa pitää vapaanakin. Ja samoin Vuosaaressa on ihan asiallisia lenkkimaastoja. Itse asuin Haagassa ja melkein harmitti, kun ei ollut koiraa silloin. Sieltä lähti niin kivoja lenkkimaastoja, missä olisi voinut koiran kanssa talsia.

Sirkku kirjoitti...

Emma, kiitos! Kiva haaste, teen heti kun ehdin :)

Lilli, voi kiitos! Keskuspuisto kuulostaa kyllä hyvältä.

Jannika, kiitos vinkeistä! Susua voi onneksi pitää oikeastaan missä vain irti (tunnustan, olen huono kansalainen ja harvemmin se kaupungissakin on kiinni kuin irti :P) mutta mä taidan olla meistä se epätoivoisempi metsään kaipaaja :D

Sara kirjoitti...

Ihana tuo 'Varo koiraa'! Vaikka ei Susu siinäkään näytä niin hirveän vaaralliselta :D

Sirkku kirjoitti...

Heh, ei niin :D Löysin itse asiassa sattumalta kehitettyjä valokuvia ja sitten ajattelin vain varmuuden varalta laittaa tuollaisen oveen, jos tänne yrittää vaikka yleisavaimella jotakin remppamiehiä sillä välin, kun en ole kotona – Susulla saattaisi olla eri mielipide siitä, oisko moiset tervetulleita... ;)

Lähetä kommentti