Tänään on syksy



Blogiin kirjoittaminen – mikä mainio tekosyy vältellä tenttiin lukemista! Imurointi, roskien vienti ja tiskaus on jo hoidettu. Kuka muu tunnistaa itsessään samanlaisen erinomaisen sijaistoiminto-ominaisuuden?

Syksy on saapunut. Päivällä, kun aurinko helottaa ja meri välkkyy sinisenä, sitä ei vielä huomaa, mutta aamun aikaisina tunteina ilmassa jo kieppuu kalsea ja tuulinen syksyn tuntu. Illatkin alkavat taittua pimeyteen ja Suppilon iloksi läträyslammikoita löytyy yhä useammin lenkkireittien varrelta. Olemme myös treenanneet ahkerasti. Jos jotakin, niin nyt emme ole ainakaaan jumittuneet mukavuusalueelle tutuille kentille!

Keskiviikkona tehtiin Messarilla sadesäässä lähinnä tottista Jannin, Rumon ja Panin seurassa. Susu sai lainaan poikien pureskellun ja painavan kapulan, jota se lopulta nouti tosi hyvällä ilmeellä ja vauhdilla. Eteenmenossa aussie oli ihan pähkinöinä, mutta minä voisin opetella muistamaan, että säälittävän kokoinen narulelu ei ole se paras palkka tähän... Mikäköhän siinä on, että tekee samat virheet kerta toisensa jälkeen? Lisäksi Suppis teki metallia, ruutua ja paikallaolon pk-tyyliin.

Torstaina tokoiltiin Inkan ja Sätkän kanssa Oulunkylässä. Susu teki häiriötreeniä perusasennossa, vierasta metallia, tunnaria ja seuruuta. Metallia se taas meinasi alkaa pyöritellä nokallaan ja tunnarissa mietittiin, miten pääsisi eroon ekalla oma-käskyllä jumittamisesta. Lopuksi ruvettiin luoviksi ja testailtiin kaikkia hauskoja erilaisia juttuja kuten sitä, että avustaja veti koiraa remmistä taakse, sivulle tai eteen seuraamisen aikana, jotta koira joutuisi ihan oikeasti tekemään töitä oikeassa paikassa pysymiseen. Ei se Susun seuruuta ainakaan huonontanut! Tehtiin myös ohituksia ihan läheltä ja viereisen koiran kutsumisia paikallaolosta. Voisi oikeasti ottaa tavoitteeksi keksiä jokaisen treeniin jotakin uutta, koska liian helposti tulee tehtyä samoja harjoituksia kaavamaisesti.

Eilen perjantaina reissattiin junalla Leppävaaraan treenaamaan Tiian ja Ruutin sekä Sailan ja Aidanin kanssa. En ole vienyt Susua junaan nyt pitkään aikaan, koska keväällä se pamahti piippauspaniikkiin oikeastaan jo asemalla, mutta nyt ajattelin kokeilla josko seitsemän minuutin pikamatka Espooseen onnistuisi. Ihan hyvin sujui! Aika pian Susu alkoi täristä ja lamaantui kyyryyn, mutta pystyi kuitenkin mutustamaan makkaroita koko ajan eikä ollut ollenkaan holtiton. Paluumatka meni samanlaisissa merkeissä ja lopulta takaisin kotiin päästyämme koira oli kyllä selvästi uupunut. En usko, että se kuitenkaan liikaa tuollaisesta lyhyestä junailusta kärsii, jos silloin tällöin matkataan. Treenien alkuun teimme paikallaolon niin, että Susu oli poikien keskellä. Ei liikuttanut yhtään etutassujaan ja oli muutenkin oikein rennon oloinen, vaikka Aidan vähän nuuskuttelikin Suppiksen suuntaan. Ekalla kierroksella Susu teki muutaman lyhyen seuruun ja vauhtiluoksetulon niin, että aina vapautuksen jälkeen kehuin kisamaisesti ja sitten kun muut alkoivat taputtaa, palkkasin lelulla. Haluaisin ehdollistaa Susun siihen, että aplodit ovat ihan superhuippu juttu ja että kokeessa voisi pyytää tuttuja taputtamaan epäonnistuneidenkin liikkeiden jälkeen ja koira vain nousisi siitä. Lisäksi Suppilo teki juoksuseuraamista, vauhtinoutoja vierailla kapuloilla sekä tunnarin. Noutojen menovauhdit olivat eilen jostakin syystä aika surkeita esityksiä mutta tunnarissa toimi hyvin etsi-käsky oman sijaan ja koira lähti selvästi paremmalla asenteella kapuloille.




© Tiia Hämäläinen, kiitos!

Susun kanssa on nykyään jo suorastaan helppoa treenata vieraissa paikoissa vieraassa seurassa. Ennen aina stressasin, että mihinköhän saan laitettua koiran, päksähteleeköhän se muille ja kaikkea muuta turhaa, mutta nyt vain aina laitan sen heti ensimmäisenä johonkin tolppaan tai puuhun kiinni ja siinä se osaa venata nätisti. Joskus saattaa haukahtaa, jos olemme ensimmäisiä ja muut tulevat myöhemmin, mutta ei sekään maailmanloppu ole. Joensuussa vain ehdin tottua luksukseen, että on aina auto käytössä eikä tarvitse miettiä muita logistisia asioita, mutta yllättävän hienosti sujuu ilman kaaraakin. Onneksi täällä on niin hyvä julkinen liikenne, että oikeastaan joka paikkaan pääsee melko kätevästi ja pienellä vaivalla.
  • rss
  • Del.icio.us
  • Digg
  • Twitter
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • Share this on Technorati
  • Post this to Myspace
  • Share this on Blinklist
  • Submit this to DesignFloat

5 kommenttia:

Sini kirjoitti...

Sijaistoiminnot ovat mulle kyllä vähän turhankin tuttuja.. Ulkopuoliset huomaa aina mun elävän tenttisuman keskellä, kun kämppä hohtaa puhtauttaan! :D No, ainakin tulee siivottua!

Kati & co. kirjoitti...

Kaikkea muuta voi tehdä, mutta kotihommat odottaa :-) Tosin edelleen ilman konetta, joten jää tää blogi aina kirjoittamatta!

Katja kirjoitti...

Ihana syksy-Susu ekassa kuvassa :)

rebellion kirjoitti...

Susu on kyllä makee aussie! Hyvää syksyä teille :-)

http://pienipiski.blogspot.fi/2013/09/me-ollaan-rakastettuja-jalleen-kerran.html

Sirkku kirjoitti...

Heh, lohdullista tietää, että en ole ainoa velvollisuuksia pakoileva! Ja Susu kiittää oikein kovasti kehuista :) (+ haasteesta!)

Lähetä kommentti