BH Patchcoat Sweet Dream

Viikko sitten melkein huvikseni soittelin josko tämänpäiväiseen BH-kokeeseen olisi jollakin ihmeen tuurilla ollut vielä aussienmentävä kolo. Kokeeseen olikin paljon tilaa, joten ei siinä sitten muu auttanut kuin tänään hankkiutua kentälle koiran paperit kourassa. Kaaviota kävelin vielä koepaikalla ja yritin painaa 50-käänny-10-juokse-hidasta-15-15-15-mantraa mieleeni parhaani mukaan. Lopulta muistin kaavion onneksi ilman ongelmia! Muuten en juuri koetta panikoinut, koska tiesin, että Susu kyllä osaa. On osannut jo ainakin kolme vuotta, mutta kun joku on vähän laiska ilmoittautumaan... Vähän tosin jännitin kaupunkiosuuden häiriökoiraosuuksia, mutta sitten vain ajattelin, että jos koira ei pysy hallinnassa yhteiskuntakelpoisesti niin jo nyt on kumma. On tässä sen verran yhdessä kaikkea tahkottu Lisäksi en ole aiemmin halunnut viedä nuorta herkkistä tekemään pitkiä kaavioita, kun ei meillä ole maasto kuitenkaan ollut valmis. Nyt tänä vuonna viimein BH-tunnuksella saattaa toivottavasti olla jotakin todellista käyttöäkin, jos hyvin käy.

BH-koiria oli kolme, joten homma pyöritettiin niin, että yksi koirakko aina huilasi ja kaksi muuta tekivät. Meille sattui paras mahdollinen vaihtoehto, kun kerrankin arpaonni suosi ja nostin kakkosen suoritusnumeroksi – Susu meni ensin paikallaoloon, sitten oli virittelyhuili ja viimeisenä varsinainen tottisosuus. Alun ilmoittautuminen suurten ja mahtavien suojelukoirien välissä sujui ongelmitta ja muutenkin koko kokeen kaikki meni niin kuin pitääkin eli jokainen teki hienosti oman työnsä. Olen kyllä niin kiitollinen siitä, että meillä jokaisessa tokokokeessa ja nyt tässä BH-kokeessa on ollut seurana erinomaisesti hallinnassa olevia kilpakumppaneita. Tuntuu, että nykyään on ihan tuurista kiinni, tuleeko sieltä toinen koira niskaan vai ei.

Tuomarina kokeessa toimi Tita Poikonen, joka oli todella mukava, asiallinen ja tasapuolisen tarkka kaikille. Paikallaolosta Susu sai erinomaisen. Se oli maannut rauhallisesti ja nousi täpäkästi takaisin perusasentoon. Remmiseuruu oli erittäin hyvä, vapaana seuruu hyvä, istuminen erittäin hyvä ja luoksetulo maahanmenon yhteydessä samoin erittäin hyvä. Olin tyytyväinen Suppilon työskentelyyn, vaikka sillä erityisesti vapaana seuruun aikana välillä kontakti vähän rakoili ja käännökset kärsivät. Paikka pysyi kuitenkin hyvin ja olin erityisen iloinen siitä, että joka ikiseen liikkeeseen Suppis lähti yhtä hyvällä asenteella sekä tsemppasi aina uudelleen. Se ei ehkä vain ole kyllin tottunut työskentelemään noin pitkään ja pitkäveteisiä kaavioita, koska periaatteessa sen motivaatio kyllä säilyi loppuun saakka. On kuitenkin koiralle kuin koiralle aika haasteellista työskennellä katkeamatta viisi minuuttia tuollaista teknistä tarkkaa työtä. Lisäksi se ei äännellyt yhtään! Jee! Mietiskelin, että olisiko tottikseen syytä lähteä hakemaan lisää virettä, mutta todennäköisesti Susun päänuppi ei ainakaan vielä riitä siihen – se alkaa heti vuotaa piippaamalla. Luulen, että tuollaisella pikkusievällä mutta tarkalla suorittamisella voi kuitenkin pärjätä pk-puolellakin vallan mainiosti, jos ei mitään kauhean suuria tavoittele. Kontakti pitää vain saada kantamaan koko kaavion ajan ja henkilöryhmää kenties joskus treenatakin.



Kaupunkiosuus tehtiin samaisella kentällä. Oli lenkkeilijä, pyöräilijä, juuri käynnistetyn auton kuskin kanssa jutustelua, koiraohitus ja tolpassa pönötystä. Annoin Susun mennä aika vapaasti, mutta ohituksessa pyysin sitä seuraamaan ja tolppaan jätin sen käskyn alle. Kuulostelin piiloon, että se olisi vähän murissut ohittavalle sakemannille, mutta joko kuulin omiani tai se ei ollut iso juttu. Lisäksi paimen päksähti pari kertaa auton luona perusasennossa nakottaessaan, mutta kuski vain naureskeli, että sekin tahtoo jutella. Eihän Susu missään nimessä tuollaisissa tilanteissa aggressiivisuudesta reagoikaan, se vain purkaa heti haukahduksilla pientäkin jännitystä.



Vihdoinkin kaikkien osuuksien jälkeen Susun pk-kilpailukirjaan merkittiin ensimmäinen tulos ja sain (ostaa :D) BH-lätkän. Aluksi ajattelin, että no tämähän meni ihan ok ja kyllähän tämän nyt jo kuuluikin läpi mennä. Sitten muistin, että haloo pahvi, tämä ei todellakaan ollut itsestäänselvyys. Ei ollut itsestäänselvyys, että Susu ei paineistunut pahemmin siruntarkastuksesta. Ei ollut itsestäänselvyys, että se ei alkanut mörköillä paikallaolopaaluja. Ei liion ollut itsestäänselvyys, että se ei moukunut koko seuraamisten ajan tai lähtenyt litomaan, kun kaukana pamahti pakoputki. Suppilo oli maailman reippain omppupeppu! Puikkonokka, piparminttusilmä, minulle ihan paras palveluskoira.
  • rss
  • Del.icio.us
  • Digg
  • Twitter
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • Share this on Technorati
  • Post this to Myspace
  • Share this on Blinklist
  • Submit this to DesignFloat

19 kommenttia:

Iitu kirjoitti...

Onnittelut vielä tätäkin kautta, hienosti meni! Missä olitte kokeessa? :)

Sarita kirjoitti...

Vau, paljon onnea! :)

Sirkku kirjoitti...

Paljon kiitoksia! Iitu, ihan täällä Joensuussa – kiva, ettei tarvinnut lähteä minnekään kauemmas reissaamaan :)

Heidi kirjoitti...

Onnea, hurjan pätevät :)

Sabina kirjoitti...

Vau, todella hienoa menoa! Onnea tosi paljon! :)

Eve kirjoitti...

Onnea Sirkku ja Susu! Hienolta näytti. Ei jää valiotitteli tottiksesta kiinni! :)

Ataraxie kirjoitti...

Moikka,

minun oli aivan pakko tulla heti fb-päivityksen nähtyäni tutkimaan, oletko jo kirjoittanut blogiin pidemmän version BH-kokeen kulusta, ja olihan täällä sellainen. Onnittelut hyväksytystä tuloksesta!

Oma epäröimiseni kokeeseen menemisen suhteen perustuu nimenomaan kaupunkiosuuteen, koska jännitän eniten sitä, kuinka pahasti Varjo reagoi, kun alan jutella jonkun kanssa. Sehän myös purkaa tilanteesta aiheutunutta jännitystä aukomalla päätään. Ilmeisesti muutama haukahdus ei kuitenkaan ole syy hylkäämiseen, joten kiitos kun kirjoitit auki selostuksen kokeenne kulusta, ehkä mekin tämän rohkaisemina joskus uskaltaudumme yrittämään. :)

Sirkku kirjoitti...

Iso kiitos kaikille onnitteluista! :)

Eve, hehee! Onneksi maastossa riittää sen verran haastetta, että ihan heti ei taida olla vaaraa valioitumisesta ;)

Sanni, luulisin, että tuolta osin voitte mennä kokeeseen ihan huoletta. Meidän tuomarimme oli kuitenkin tarkka eikä mikään lepsu hälläväliä-tyyppi eli en usko, että olisi katsonut oikeasti asiaankuulumatonta käytöstä läpi sormien. Hän painotti, että kaupunkiosuudessa kaksi asiaa on tärkeitä: 1) koiran pitää olla hallinnassa 2) koira ei saa olla selkeästi aggressiivinen. Luulen, että ainakin suurin osa tuomareista tarkkailee koiran käytöstä kokonaisuudessaan ja hylkäys uhkaa lähinnä siinä vaiheessa, kun koira vaikuttaa ihan oikeasti vaaralliselta ympäristölleen. Se taas todennäköisesti näkyisi jo pitkin koetta eikä vain noissa yksittäisissä kohtaamisissa. Muutenkin varmasti kokonaisuus on se, mikä ratkaisee. Muutamaan haukahdukseen ei varmasti koe ainakaan kaadu! Harmi, kun ei kaupunkiosuus ei tullut videolle niin olisi voinut laittaa videon vertaistukena esille :)

Tiina kirjoitti...

Onnea hyväksytysti suoritetusta BH-kokeesta, siitä se pk-ura lähtee! :)

Sirkku kirjoitti...

Kiitos Tiina! Toivotaan näin :)

Saara kirjoitti...

Onnea läpi menneestä BH:sta! :)

Jenni kirjoitti...

Onnea tosi paljon!:)

Sirkku kirjoitti...

Paljon kiitoksia Saara ja Jenni! :)

Milena kirjoitti...

Onnea! Hienoa menoa. :)

Sirkku kirjoitti...

Kiitos Milena! :)

Nova kirjoitti...

Hurjasti onnea hyväksytystä kokeesta!

Bea kirjoitti...

Upeeta, onnea! Kateellisena täällä katsellaan noin hienoa ja pitkän ajan kestävää seuraamista, kun meillä tekee tiukkaa saada kolmekin askelta kohdilleen... Ehkä joskus? Supersuoritus molemmilta!

Sirkku kirjoitti...

Voi kiitos Nova ja Bea! Ja Bea, ihan satavarmasti BH-kaavio on teillekin tulevaisuudessa pikkujuttu vain ;)

Jannika kirjoitti...

Hieno suoritus! Jotenkin tää on mennyt multa ihan ohi koko päivitys.

Mä haaveilen spanielin kanssa myös BH:sta, mutta seuruu pitäisi ensin saada kohdilleen, koska Jedillä nyt ei vaan ole tota palveluskoiramaista seuruuta, vaikka se kiltisti tuleekin mukana kaiken aikaa. Se ei vaan tule marssien rinnalla käsi lipassa, vaan tepsuttaa mukana spanielimaisesti häntä ympyrää vispaten, ja vaikutelma saattaa näyttää siltä, ettei sitä juurikaan kiinnosta, vaikka tiedän itse että se tekee täydellä innolla. Se ei vaan näytä yhtä vaikuttavalta, kun jonkun käyttömalikan seuruu, ja jos sellaisen jälkeen joudutaan seuruuseen, niin taitaa olla pisteet aika heikoilla :( Ja kaupunkiosuudessa jännittää se, että Jedi keksii alkaa vinkumaan mun perään, kun lähden pois. Aika hyvin sen olen saanut karsittua pois, mutta joskus sieltä tulee sellainen hätääntynyt "hei älä unohda mua" -vinkuna. Ehkä vielä joskus.

Lähetä kommentti