Kun sanat loppuvat – Mörkön muistovideo

  • rss
  • Del.icio.us
  • Digg
  • Twitter
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • Share this on Technorati
  • Post this to Myspace
  • Share this on Blinklist
  • Submit this to DesignFloat

9 kommenttia:

Sarita kirjoitti...

Todella, siis todella kaunis muistovideo. Ei tätä kyllä itkemättä pystynyt katsomaan.

Henna kirjoitti...

Mielettömän kaunis, ihana, hellyyttävä, hymyilyttävä ja itkettävä video.

Voi miten pieni ja onnellinen koira Mörkö olikaan <3

Emma kirjoitti...

Komppaan muita: todella koskettava, itkettävä ja kaunis video. Mörköllä oli selkeästi hyvä elämä.

Jannika kirjoitti...

Ihana Mörkö :'( Siinä oli niin paljon samaa kuin Jedissä ja se oikein paistaa videoista. Ympyrää pyörivä häntä, vilpitön tekemisen riemu ja suunnaton rakkaus omistajaa kohtaan. Itku tuli.

Sini kirjoitti...

Ihana video, äärettömän kaunis. Voi Mörköä.

Edellisessä kirjoituksessa (vai oliko se joku muu teksti) totesit Mörön olleen onnellinen. Oon kyllä aivan samaa mieltä.

Voi kun osaisi sanoa jotain lohduttavaa.

Huiskuhantamme kirjoitti...

todella kaunis video<3

Sirkku kirjoitti...

Kiitos kaikille ihanista kommenteista ja kauniista sanoista, Mörkökin varmasti kiitoshuiskuttaa teille hassulla karvatassullaan jostakin tuolta pilvenreunalta :)

Jannika kirjoitti...

Mulla on tässä viimeisen viikon ollut joku hirveä, selittämätön pelko takaraivossa, että Jedille käy jotain ja joudun hyvästelemään sen ihan liian aikaisisin ja aina vaan mieleen tulee Mörkö ja sinä näistä ajatuksista. On ihan pakko tulla oikein erikseen kertomaan, kun on meinannut itku tulla kun olen sohvalla halaillut spanielia ja mieleen on tullut se, kuinka Mörkö lähti liian aikaisin sun luota :( Mystisiä otuksia nämä pienet spanielit. Miten jonkun hassuja, isoja tassuja ja silkkikorvia voikin rakastaa niin paljon?

Sirkku kirjoitti...

Voi ♥ En osaa sanoa muuta. Kiitos kaikesta tuesta ja ajatuksista, niillä on ihan oikeasti ollut ja on vieläkin merkitystä. Iloiset pikkukoirat ovat ihania. Minullekin alkoi Mörkön kuoleman jälkeen syntyä valtava pelko Susun menettämisestä ja ehkä liikaa ajatus siitä, että jokainen päivä voi olla viimeinen. Sitä fiilistä on vaikea hillitä, mutta minua auttaa vähän, kun ajattelen, että ei niin kamalaan asiaan voi kuitenkaan valmistautua. Se tuntuu joka tapauksessa yhtä hirveältä :( Rapsutukset Jedille ja muille koirille myös!

Lähetä kommentti