Jos osaisit väistää yllätyshyökkäyksen

Alkuun hyviä uutisia: Susun virallinen selkälausunto tuli ja kaikki on siltä osin onneksi kunnossa. Huippua!



Sitten niihin huonompiin. Eläinlääkäristä soitettiin eilen lisää verikokeiden tuloksia. Kilpirauhasarvot ovat vinksallaan ja viittaavat selkeästi vajaatoimintaan, joka vaatii elinikäisen lääkityksen. Kyllä pääsi pitkä itku heti, kun oli punaista luuria painanut. Edes minun pessimistisinkään mieleni ei olisi osannut kauhukuvitella tällaista. Missä täällä oikein jaetaan niitä hyviä asioita? Miten tämä voi mennä näin? On ihan turhaa edes yrittää hapuilla vastauksia, mutta miksimiksimiksi-nauhaa on todella vaikea pysäyttää rullaamasta. Tämä on kuin toisinto muutaman vuoden takaisesta – koirallani on krooninen sairaus, jonka oireita en ollut edes osannut huomata ja huolestua niistä. Jotenkin kaikki usko ja toivo valahtivat nyt viimeistään jonnekin kauas. On vain niin voimaton ja syyllinen olo. Tuskin enää koskaan otan koiraa.

Nyt on onneksi vähän jo helpottanut, kun ehdin alkujärkytyksen jälkeen tutkia asiaa enemmän. Koirat vastaavat kilpirauhaslääkitykseen yleensä mainiosti eikä sairaus oikein lääkittynä välttämättä lyhennä potilaan elinikää ollenkaan. Jo lääkärin kanssa puhuessani muistelin, että tämä olisi juuri se poikkeuspulma, johon on haettavissa Kennelliitolta erikoislupaa kisata lääkityksestä huolimatta ja niin se olikin. Kisoihin pääseminen ei todellakaan ole ykkösprioriteetti mutta olisi valehtelua väittää, että olisi mukavaa patistaa viisivuotias taitava koira varhaiseläkkeelle. Jos jotakin muutakin positiivista voi tilanteesta etsiä, niin kilpparivaiva saattaa selittää ärhäkän korvatulehduksen. Munuaisongelmiin sillä ei kuulemma pitäisi olla yhteyttä, joten tämä tuli nyt lähinnä vain vielä lisäbonuksena muiden huolenaiheiden jatkoksi. Kunpa munuaisissa ei olisi mitään isompaa vikaa! Minä tietenkin olen ihan satavarma, että Suppiksella on jokin valtava kasvain tai laajempi autoimmuunitauti, joka romauttaa kaikki elimet yksitellen ja aiheuttaa tulehdustiloja sinne tänne, mutta jos nyt ei ihan siihen vielä mentäisi. 



Minun koirani, minun hienot rakkaat koirani, miksi juuri ne? Tekisi mieli heittäytyä lattialle parkumaan, että ei tätä voi tapahtua. Tuntuu vain niin käsittämättömältä, kun viiden täysin terveen vuoden jälkeen yhtäkkiä onkin kaikki pielessä. Suurimman osan ajasta ajattelen, että tässä on vain jokin iso virhe eikä todellisuudessa ole mitään hätää. Eihän sitä vielä tiedä, mitkä ovat seuraavat käänteet. Voi hassu herttainen Suppilo. Niin epäreilua. Vaan sellaista elämä vain joskus on.
  • rss
  • Del.icio.us
  • Digg
  • Twitter
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • Share this on Technorati
  • Post this to Myspace
  • Share this on Blinklist
  • Submit this to DesignFloat

16 kommenttia:

Rebecca kirjoitti...

Todella ikävä kuulla :( Toivottavasti saatte lääkityksen kohdalleen ja kaikki palautuu normaaliksi. Positiivista on kuitenkin se, että ongelmat huomattiin nyt ja tähän ongelmaan on ratkaisu. Tiedän ja tunnen lukuisia vajaatoimintapotilaita ja jokainen niistä elää täysin normaalia elämää. Kumpa nyt noihin munuaisvaivoihinkin löydettäisiin ratkaisu.

Sun on aivan täysin turha syytellä itseäsi. Ei noita asioita useimmiten huomaa huomaa. Yleensäkin sairaudet huomataan vasta sitten, kun koira oireilee voimakkaasti. Kovasti tsemppiä sinne!

Janika kirjoitti...

En oikein osaa luoda tähän mitään järkevää tekstiä, mutta paljon voimia sinne! :(

Anonyymi kirjoitti...

Ihan kauheaa;( Voimia sinulle! Toivottavasti ei tulisi enää Suppilolle mitään vieläkin kauheampaa;(

Elina kirjoitti...

Itse olen miettinyt samanlaisia aatoksia tuon nuorimman belgin loukattua jalkansa. Kovin epäreilulta tuntuu, varsinkin kun ei tuo vanhinkaan ole terve, mutta minkäs teet ja näillä mennään :/

Tsemppiä sinne ja toivottavasti Susun vaivoihin löytyy sopivat lääkkeet ja pääsette normiarkeen kiinni taas :)

Nea kirjoitti...

Voi ei, hurjasti voimia sinne! :(

Veera kirjoitti...

Voi Susua :/ Onneksi kilpparin vajaatoiminta on niitä "helppoja" sairauksia sairauden ollessa lääketasapainossa. Toivottavasti munuaisarvojen syykin selviää! Tsemppiä aatoksiin!

Hanna kirjoitti...

"Edes minun pessimistisinkään mieleni ei olisi osannut kauhukuvitella tällaista. Missä täällä oikein jaetaan niitä hyviä asioita? Miten tämä voi mennä näin? On ihan turhaa edes yrittää hapuilla vastauksia, mutta miksimiksimiksi-nauhaa on todella vaikea pysäyttää rullaamasta."

Tiedän tunteen - valitettavasti. Mun koiranomistajuuteni on ollut yhtä alamäkeä. Ensin taistelen 12 vuotta vanhempien kanssa. Koiranhankinnan ollessa ajankohtainen narttu saa keskenmenon viikko ennen laskettua aikaa. Nyt mulla on ollut se kauan odotettu koira vuoden verran, mutta marraskuussa pommi, jollaista en ollut osannut pelätä edes pahimmissa painajaisissa: molempien kintereiden OCD ja kyynäristäkin on ristiriitaiset lausunnot kahdelta ortopedilta. Etupää ei ole oireillut, joten päädyin tähystykseen, mutta kaikki harrastushaaveet valuivat viemäristä alas ja nivelrikko lienee vain ajan kysymys, kun on kintereistä kyse.

Yritäpä sitten tässä opetella elämään päivän kerrallaan. En todellakaan tiedä uskallanko ottaa toista koiraa. Haaveita ja suunnitelmia on, mutta jos tämä tuuri jatkuu...

Toivottavasti Susu vastaa kilpparilääkitykseen hyvin eikä munuaisista löydy mitään hälyttävää. Tsemppiä niin koiralle kuin omistajallekin!

Jannika kirjoitti...

Voi harmistus! :( Onneksi kuitenkin kilppari huomattiin nyt ja siihen saadaan lääkkeet. Ja kumpa selviäisi nopeasti, että mikä muu Susulla mättää. Pidän sormet ja varpaat ristissä, ettei löydy mitään uutta pahaa.

Sirkku kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Sirkku kirjoitti...

Rebecca, tosi helpottavaa kuulla hyvinvoivista kilpparipotilaista :) Kiitokset tsemppauksista, toivotaan että kaikki selviää vielä parhain päin.

Janika, kiitos kovasti!

Anonyymi, toivotaan niin :) Kiitos!

Elina, voi ei, ei ole kyllä reilua. Vaan ei se auta muu kuin pelata niillä korteilla, mitä annetaan, ja tehdä parhaansa että koiralla on hyvä elämä :) Kiitos, ja tsempitykset samoin teille!

Kiitos, Nea!

Veera, jep, niinpä. Pelkkä kilppari olisi melkein "kiva" sairaus, jos nyt niin voi sanoa. Kiitos!

Hanna, äh, voi kurjuus :( Ei näitä kenellekään toivoisi. Ja vielä kun koiralle ei voi selittää asioita saati kysyä siltä, sattuuko sitä johonkin tms. Vaan kai sen onnen joskus on käännyttävä? Pitää edes yrittää uskoa siihen, muutenhan tässä tulee ihan hulluksi.. Toivon niin kovasti, että Norppa pysyy kunnossa! Kiitos tsempityksistä ja samanmoiset sinne :)

Jannika, joo, se hyvä tässä on, että tulipahan huomattua "vahingossa." En nimittäin olisi osannut epäillä ollenkaan, vaikka nyt tietenkin alkaa nähdä asiat eri tavalla, kun tietää mitä katsoa. Kiitos! :)

Henna kirjoitti...

Voi Sirkku, niin pääsi nyt iso itku täällä.. Elämä on niin epäreilua! Hurjasti voimia ja onnea tulevaan. Toivon todella, että kaikki menee hyvin ja kaikkeen löytyy ratkaisu!

Riitta kirjoitti...

"Minun koirani, minun hienot rakkaat koirani, miksi juuri ne? Tekisi mieli heittäytyä lattialle parkumaan, että ei tätä voi tapahtua."

Tunnen syvää myötätuntoa sillä tämän tunteen minäkin olen elänyt. Syytin itseäni koirieni sairastumisesta. Kuitenkin nämä ovat asioita, joille emme voi mitään. Kyseessä huono tuuri ja kenties huonot geenit.

Tsemppiä kovasti teille ja se on todella hienoa että lääkitys on olemassa ja sen kanssa voi elää!

Jemima kirjoitti...

Elämä ei todellakaan ole reilua ja niin väärin kun kaikki paska menee samaan niskaan :((. Todella suuret tsempitykset täältäkin ja toivotaan että vastoinkäymiset olisivat nyt vihdoin teidän osalta tässä!

Maisa kirjoitti...

Voi itku, miten epäreilu tilanne! :( En osaa oikein muuta kuin yrittää hirmusti ammentaa omaa myötätuntoa jaettavaksi. Onneksi, onneksi, onneksi on olemassa lääkitys ja ettei se tuhoa koiran elämää kokonaan. Tsemppiä! :)

Inka kirjoitti...

Voi Suppiloa :( Toivottavasti kilppari selittää muut vaivat, niin hoituisivat nekin. Kilpparilääkityksellä voit kuitenkin onneksi antaa Susulle elämisen arvoisen elämän, ja sehän on tärkeintä :) Voimia molemmille!

Sirkku kirjoitti...

Valtavan suuri kiitos kaikille kommenteista, tuesta ja myötunnosta! Niillä on oikeasti iso merkitys. Susu lähettää kaikille isot pusut :)

Lähetä kommentti