Kiireessä on se paha puoli, että se vie paljon aikaa



Kuulas ranta, kirkas aurinko ja kieppuvat lumitähdet – maailmasta tuli heti paljon kepeämpi. Kiireet kampuksella ovat pitäneet tarkasti huolen siitä, että liikaa talven valosta ei ole päässyt nauttimaan, mutta onneksi päivät pidentyvät koko ajan. Suppilo on lumesta ihan riemuissaan ja viilettää nokka hangessa hepuleitaan aamulenkeillä. Sitä ei onneksi pahempikaan pakkanen vaivaa!

Korvasta sen sijaan on ollut harmia. Ensimmäisinä oireina joulukuun puolivälissä ilmaantuivat punoitus ja kutina, pian sen jälkeen korva alkoi töhniä. Minulla on pahana tapana vähän ylireagoida terveyteen liittyvissä asioissa ja niinpä tällä kertaa ajattelin olla hössöttämättä ja putsata korvaa reseptivapaalla litkulla ja odottaa joulun yli. Hyvä suunnitelma? Ei. Ei alkuunkaan. Jatkuva pään ravistelu ja pahin ärsytys kyllä loppuivat melkein yhtä nopeasti kuin olivat alkaneetkin, mutta terveestä korva oli vielä kaukana. Lääkärissä korvasta löytyi sekä hiiva- että bakteeritulehdus eli ei kun tippakuuri käyntiin. Lisäksi korvaa piti puhdistaa, mikäli se vielä erittäisi ja näyttäisi likaiselta. Tässä välissä ehdimme palata takaisin pääkaupunkiseudulle ja ainoastaan Canaural-pullo eteisen pöydällä tuntui enää muistuttavan koko vaivasta. Tunnollisesti kuitenkin jatkoin tippojen laittamista aina kontrollikäyntiin saakka, vaikka korva näytti siistiltä eikä tuntunut Suppiloa vaivaavan.

Vaan kuinkas kävikään? Viikko takaperin sitten kiikutin aussien korvineen Vallilan eläinlääkäriasemalle ihan vain varmuuden vuoksi, kun ihan varmasti se on jo täysin terve. Vastaanotolla korvasta kuitenkin löytyi vielä paljon bakteereita eli vain hiivatulehdus oli parantunut. Paljastui, että syvemmältä koko korva oli vielä täynnä mömmöä, jonka liian luottavaisesti olin kuvitellut nousevan ylemmäs muutamalla puhdistuksella. Voi hitsi! Ei tietenkään ole sanottua, että tulehdus olisi rauhoittunut ahkerammalla puhdistusaineen läträyksellä, mutta ei siitä ainakaan haittaa olisi ollut. Jatko-ohjeiksi siis tippakuurille kahden viikon jatkoaika ja korvan päivittäinen puhdistus. Onneksi höntti ja käsittelyä kohtaan loputtoman hyväuskoinen Suppilo nakottaa hoitotoimien ajan kiltisti paikallaan, vaikkei korvan jatkuva räplääminen varmasti kauhean mukavaa ole. Minusta vain tuntuu, että korva on yhä ihan likainen, eikä puhdistusaine irrota töhniä syvemmältä ollenkaan... Jos korva ei viikon kuluttua ole kontrollissa kunnossa, joudutaan se ehkä huuhtelemaan nukutuksessa. Äh. Kuntoon se täytyy joka tapauksessa saada ja pian, koska korvatulehduskierre ei taida olla mikään ihan epätavallisin kiusa.

Onko muilla kokemusta sitkeistä korvatulehduksista?
  • rss
  • Del.icio.us
  • Digg
  • Twitter
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • Share this on Technorati
  • Post this to Myspace
  • Share this on Blinklist
  • Submit this to DesignFloat

8 kommenttia:

Huiskuhantamme kirjoitti...

Meidän luppakorvia korvatulehdukset on vaivanneet ihan liiaksi (lukuun ottamatta Nekkua, joka on toistaiseksi säästynyt (neljä vuotta) ilman minkään laisia tulehduksia) sen sijaan Peppi on kärsinyt lukuisia korvatulehduksia ja pitkä kestoisia sellaisia.. tosi inhottava vaiva!:/

Milena kirjoitti...

No höh! Toivottavasti saatte taltutettua korvapöpöt nopsaan. Meillä ei ole korvatulehduksia ollut koirilla koskaan, vaikka joskus Nanan korvia pitääkin puhdistaa. Inhottavia tommoiset sairastelut.

Bea kirjoitti...

Ohhoh, voi Susu! Meilläkin on kyllä onneksi vältytty moiselta riesalta kaikkien koirien kanssa! Paranemisia pienelle paimenelle :)

Heidi kirjoitti...

Rapsuhan on sitkeiden korvatulehdusten kuningatar, mutta mie luulen, että niistä tarinoista ei ole rohkaisevaksi vertaistueksi. Susulle pitkää pinnaa korvien puhdistusten kanssa ja toivottavasti jää kertaluontoiseksi vitsaukseksi :)

Sirkku kirjoitti...

Milla, voi ei! On kyllä tosiaan inhottava vaiva. Mörkö säästyi aina korvatulehduksilta, vaikka cavalierit taitavatkin olla ymmärrettävästi yleensä vähän alttiimpia moisille. Toivottavasti tulehdukset eivät enää kiusaisi Peppiä :)

Milena, toivotaan niin :) Ehkä tässä pitää aloittaa säännölliset puhdistukset, ettei tulehdus pääse jatkossa yllättämään.

Bea, Suppis kiittää! :)

Heidi, peukut pystyssä! Toivotan paljon terveyttä Rapsuttimen luppakorville :)

Jannika kirjoitti...

Voi Suppiloa! Toivottavasti korvat lähtee paranemaan ilman sen suurempia operaatioita.

Anni kirjoitti...

Blogisi on arvosteltu Elämää bostoniriiviön kanssa -blogini linkkaa blogisi -haasteessa! :)
http://lifewithboston.blogspot.fi/2014/01/blogiarvostelut.html

Sirkku kirjoitti...

Jannika, huuhteluun Suppis nyt kuitenkin joutui mutta josko korva nyt rauhoittuisi :)

Anni, voi kiitos!

Lähetä kommentti